”No, sehän on niitä…” Tuohon jatkeeksi voi tulla mitä tahansa leimalla iskettyjä. Tämä leimakirveen heiluttaminen on nähdäkseni yksi keskeinen syrjityn kielen käytön muoto. Monet leiman saaneet ovatkin hyvin tottuneet siihen ja saattavat ottaa sen i9käänkuin heille kuuluvana ominaisuutena. Näitä syrjimisen kielen käyttäjiä ja monella heistä mukanaan myös leimakirves löytyy lähes paikasta kuin paikasta eduskunnasta vaikkapa paikalliselle Eetunaukiolle eikä ole poissuljettu tämänkään koneen takaa löytyvä sanoja peräkkäin tänne kirjoittava.

Ryhdyin kirjoittamaan tätä juttua, kun asiaa käsittelevän KSL:n järjestämän koulutuksen välitehtävänä oli huomata esimerkkejä asiasta. Ensi reaktio olikin eduskunnan kyselytunnin kielenkäyttö ja lopulta päätyminen tähän omalle tuolille. Usein tulee unohtaneeksi itsekin sen, että ajattele, mitä ja miten sanot, ettet tokaise mitä sattuu ja näin liikkeelle päästetyllä sammolla loukkaat toista. Poikkeuksellisina aikoina kielenkannat pakkaavat löystymään.

Kieli on pieni elin ihmiseksi ristityssä oliossa, mutta silla se voi tehdä paljon tuhoa ja aiheuttaa suuria paloja mutta se voi haavoittaa jopa pahemmin kuin pienet fyysiset tönäisyt. Matkalaisen kyydistä pudottaminenkin on satuttava, mutta sille voi olla korvaavuus jo seuraavassa mutkassa, kun sen sijaan sanalla satuttaminen voi iskeä sydänjuuriin. Syrjimätöntä kieltä on se, että kunnioitetaan ihmistä ainutkertaisena eikä suljeta häntä sivuun. Sii9s siihen ei kuulu alussa viitattu tokaisu muka ymmärtävästi ”no se, nyt on niitä…” ja tuo on syrjivyyteen riittävä ilman perään mahdollisia haukkumailmaisuja. Olennainen piirre syrjimättömyyteen on toisen tunnustaminen tasavertaisena keskustelijana sekä oikeuden antamisena ihmiselle itsemäärittelyyn.

Itsereflektiona on myönnettävä se, että syrjimättömän kielen hallintaan on vielä pitkä matka. Viimeiset pari vuotta ensin korona-aika ja sitten Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ahdistanut ja ahdistuneisuus jo sinällään luo mielen syövereihin riskejä, jotka voivat ilmetä herkkyytenä jopa möläytyksiin tai ainakin varmistusten heikkenemistä. Myös vastaanoton sietokyky on herkillä, jolloin aiheellisiinkin sanomisiin sietokyky on koetteella. Siksi syrjimättömän kielen käyttöön sisältyy vastaanottajan huomiointi. Silloin tilannekohtainen arviointi9kyky on koetteella eli se, onko nyt oikea aika ja paikka sanoa jotakin. Kaikkineen tässä on itsearvioi8ntina myönnettävä, että kaikin osin tänä aikana ei ole tullut onnistuttua, mutta itsemyötätunto ja armollisuus itseä kohtaan luo levollisuuden olotilaa oppimistehtävän jatkamiseen. Joitakin katkoksia on tässä matkalla tullut, mutta ollaan niidenkin suhteen armollisia ja muistetaan, että me emme aina kunnolla tajua, mitä me olemmekaan tekemässä.

KSL:n aineistoissa on Elina Vainikaisen kirjoittama opas ”Syrjimätön kieli Opas inklusiiviseen kielenkäyttöön ja viestintään.”