etusivuotsikko2

Joka päivä on aihetta kiittää ja jostakin erityisestä on aihetta laulaa ylistyslaulu omallakin surkealla äänellä. Olen monen päivän ajan seurannut tämän vuoden tieteen päiviä ja yhden session tallenteeseen palasin uudelleen. Sen aihe oli ”terapia ja henkisyys elämänkriiseissä” ja siinä oli käsittelyssä, miten elämänmuutokset kutsuvat ja toisinaan myös pakottavat ihmisen kääntämään sivua ja suuntaamaan uusien alkujen äärelle. Kriisikohdissa etsitään ja opitaan uusia tapoja kulkea elämässä eteenpäin; hakeudutaan ehkä terapiaan tai löydetään tukea henkisistä harjoituksista tai uskonnosta. Tässä paneelissa keskustellaan elämän uusista aluista psykoterapeutin, sielunhoitoon perehtyneen teologin sekä erilaisia uskonnollisia suuntauksia tutkineiden uskontotieteilijöiden ja antropologien näkökulmista.

Otsikkoni vuorostaan liittyy neljännes vuosisata sitten Raamattuopistolle, jossa törmäsin William Hulmen tuon nimiseen kirjaan, joka käsittelee sielunhoitoa Jobin kirjan pohjalta. Miesten piirissä joskus vuosia sitten oli luettavana Jobin kirja ja tein siitä kommentaarit kokoontumisii9n. En ole löytänyt vielä kasoistani tuota kirjaa enkä tallenteita kommentaareistani Jobin kirjasta. Mutta miksi tuossa otsikossa on vapaaehtoisille? Tieteen päivien sessiossa oli ammatillisia toimi8joita ja tutkijoita useammasta suunnasta. Yhteinen näkemys oli, että kunhan juttu auttaa ihmistä, niin hyvä on. Tälle hyvälle kylläkin on huomattava rajoitteet. Kysymys myös ns monikuluttajasta oli esillä ja todettiin sekin ihan hyväksi. Siis sain hyväksyntää omalle sukkulointi ajattelulleni. Aikanaan selviytymisen tieni koostui monista poluista moniin pisteisiin ja sainkin ystävälli8sen kysymyksen eräältä hengellisen yhteisön toimijalta, mihin kirkkoon oletkaan nyt menossa? 

Arjessa saatu pikku apu todettiin tieteen päivien keskustelussa arvokkaaksi. Sitä antavat kaikki ne sekä järjestetyn että arkisen elämän vapaaehtoiset, jotka ovat avustaneet liikkumisen vaikeuksiin joutuneen ylös ja soittaneet ambulanssin. Sairaalan heräämössä pää kääreissä voi tulla mielle siitä, että luulin syliin ryntäävän perkeleitä, mutta nyt ne huomaankin olleen enkeleitä. Jobin kanssa tunkiolle istumaan tulleet eivät olleet kuitenkaan kovinkaan ystävällisiä, sillä hehän alkoivat sättimään Jobia. On kuitenkin heitäkin ymmärrettävä, sillä se oli heidän taitonsa ja kykynsä aivan kuten vanhan ajan pappien jokseenkin yleinen sielunhoidollinen linja ja kyllähän se tavallisessa arkielämässäkin oli ja on edelleenkin. Siis kysymys on, jos asiasta on apua, niin melko hyvä niin! Silloin kauan sitten psykiatrinikin on kirjannut tämän yhteen käyntikertaan, jolloin hän huomasi erään a-kirjaimella alkavan aineen olleen käytössäni. Hän oli todennut, että tuo on tainnu8t olla elämää helpottavana kylläki8n mukana, mutta se on liian vaarallinen asiakkaalle, joten siihen pitäisi saada muutos.

Entä kaikki arjen avustajat? Vapaaehtoiisuus on arjen elämää, joillakin se on enemmän elämän keskiössä, joillakin vähemmän lähinnä satunnaisuuteen kuuluvana. Aiheesta voisi kirjoittaa lähes uskomattomia tarinoita ylistyslauluun saakka. Niissä on kaunista ja aitoa lähimmäisyyttä täysin tuntemattomiakin kohtaan. On luonnollisesti lähimmäistarinoita, joita aiemmin manitut enkeleiksi myöhemmin mainitut kaverit, joilla on ollut ”kaveria ei jätetä” malli, mutta…Kun tämäkin kenttä on ihmisen elämää arjessa, niin sillä on varjonsakin.

On ihan hyvä, että kirjoitamme ja jopa julistammekin sopivissa tilanteissä ylistyslauluna tästä, mutta on huomioitava paisteessakin mahdollisten varjojen ilmaantumiseen. Näissä varjoissa on itsekästä vallan käyttöä tai ainakin valtapyrkimyksiä tai vääriä auttamisen motiiveja. Kenelle tahansa yön pimeydessä tai päivän loisteessakin hukassa olevalle pienikin tuki on arvokas ja voi olla ylistyslaulun arvoinen. Vastaavasti pienetkin epätuet voivat viedä vähäisenkin ilon pisarankin ja romajhduttaa!  Kirjoitan julkisesti mieluummin varjojen mahdollisuuksista yleisellä tasolla ja muistamalla senkin, että omatkin varjot ovat olemassa.         

Comments powered by CComment