etusivuotsikko2

Miten toimia epätietoisuuden vallitessa kohdalle tulevassa asiassa, jolle ei ole yksiselitteistä mallia tarjolla? Jos et asialle voi tehdä yhtään mitään, niin omaa suhtautumistapaasi voit tarkistaa! Tämä on sovellus Viktor E Franklin ajattelusta. Otsikon antaa valua ajatus on jäänyt soimaan päässäni hamasta menneisyydestä vuosikymmenten takaa silloin vielä ilmestyneestä Hämeen Yhteistyö lehdestä. Siinä toimittaja oli Velkualla kaverinsa luona kalastamassa ja laskemassa verkkoja mereen kovassa tuulessa. Veneen pitäminen ei ollut helppoa ja kaveri verkkoja mättämässä mereen antoi veneen pito-ohjeita. Ohje oli, että ota nyt sitten sellainen koivistolainen ote. Kaveri kysyy, jaa miten? Verkkojen laskija hihkaisee ”antaa valua!” Jotenkin tämä on jäänyt itsellekin Mauno Koiviston hyväksi kuvaksi tilannekohtaisesta asennoitumisesta.

Viime viikolla jätin yhden parhaista tämän kevään kokemuksista taakseni. Olin sattumalta ilmoittautunut yhdelle verkkokurssille ja kun sinne kutsuttiin, menin mukaan. Kysymys oli yleisötyön toteutuksesta. Vaikka tänä pääsiäisenä en ole käynyt yhtään missään, vaan ollut näiden koneitteni seurassa, niin sittenkin olen ollut yhteydessä moneen suuntaan. Loppuviikolla katsotaan muutamaa lähiajan juttua, tehdäänkö jotakin vai? Valinta oli alun alkaen kaikkien juttujen siirtäminen joko historiaan tai telakalle odottamaan päivää parempaa, jota ei välttämättä tule koskaan.

Ehdotus kuitenkin nyt on, että jotakin tehtäisiin. Sanoin tuon edellä mainitun kurssin viimeisessä keskustelussa kuulumisistani, että se on kyllä lainatakseni yhtä edesmennyttä karismaattista henkilöä ”olematonta meininkiä” mutta senkin toteuttaminen voinee koitua hyvinkin merkitykselliseksi. Tekona tekemättä jättäminenkin on nimittäin teko. Tämä ”olematon meininki” on myös koivistolaisuutta, mutta eri Koiviston kuin edellä mainittu. Molemmista kuitenkin heijastuu ajatus siitä, että tilanteen mukaan on viisasta edetä eikä ryhtyä hakkaamaan päätään edessä olevaan esteeseen. Vapaaehtoistoimijalla tämä on hyvä muistaa, sillä heitä saatetaan ylivastuuttaa.

En ole kokenut verkkojen laskua merellä, mutta sisävesillä kylläkin lapsuudessa ja siinäkin tarvittiin  ”antaa valua!” taitoa. Jos näyttää siltä, että raja on tulossa, niin on oikeutettua antaa valua!  Tehdään se, mikä on riittävän hyvä! Se tarkoitt5aa myös sitä, että ketään ei vastuuteta yli voimien eikä edes äärirajoille. Tehdessäni mahdollisesta toteutuksesta paperille juttua, tuli vastaan kysymys ammatillisten ja vapaaehtoistoimijoiden keskinäisestä työnjaosta. Siinä ollaan vapaaehtoisten vastuuttamisen kanssa  tekemisissä. Saattaa käydä niin, että jollekin vapaaehtoistaholle määrittyy jokin tietty tehtävä ja sille vastuullinen henkilö. Hän saattaakin jäädä kuin nalli kalliolle yksin koiko jutun kanssa. Verkkoja voi laskea yksinkin, mutta kaveri jo heikommassakin tuulessa on tärkeä apu. Vapaaehtoisuus koostuu sanoista vapaa ja ehto eli siinä on ihmisen yksilöllinen ehdollinen vapaa valinta olla tai ei olla, jonka ratkaisun kukin tekee oman vastuullisuutensa rajoissa. Miettimisiin!

Comments powered by CComment