etusivuotsikko2

Elämä itsessään on peliä ja pelikenttänä on hänen elämismaailmansa. Pelin tuoksinassa on joka hetki omat tilanteensa, joista on tavalla tai toisella selvittävä. On tilanteita, joissa joutuu vaihtopenkille, voi joutua jäähylle, mutta voi tulla myös ajolähtötilanne. Elämä jakaa pelirooleja ja niissä on sitten toimittava. Entäs kun kunnon pelipaikkaa ei ole joko siksi, että sitä ei ole annettu tai sen on syystä tai toisesta menettänyt. Voipa olla niinkin, että edes vaihtopenkillä ei ole tilaa.

Yhteiskunnan koneisto toimii tavallaan ja mylly jauhaa, jossa yksilölläkin pitäisi olla paikkansa, mutta… Jo koneisto itsessään voi sylkeä ulos ja takaisin pääsy ei olekaan helppoa. Edessä ovat lukitut ovet. Paljon puhutaan ehkäisevästä toiminnasta ja hyvä, että edes puhutaan. Koneiston toimintaanhan kuuluu, että vain sen osilla on käyttöä eli uloslyöty on tarpeeton. Tullaan kysymykseen tarpeettoman ihmisen paikasta. Ei kuulu enää meille ja kiireesti pois.

Koneisto siis pistää tarpeettomia sivuun eli syrjäyttää. Puhutaan paljon heikoimman lenkin periaatteesta ja siitä huolehtimisesta. Jälleen hyvä, että edes puhutaan ja todetaan, että yksikin huolehtimatta jätetty on liikaa. Kuitenkin todellisuutta on, että ihmisiä jätetään kuin nalli kalliolle haikailemaan. Yksi tuon sanonnan taustalla oleva selitys on se, että isäntä jättää koiransa kalliolle ja itse jatkaa järvellä eteenpäin. Vanha perinne ”kaveria ei jätetä” taitaa homehtua muistojen laarissa, toivottavasti ei sittenkään! Yhteiskuntaetiikalla on tehtävää!

Comments powered by CComment