etusivuotsikko2

Olisikohan nyt paikallaan ns helpotuksen huokaus? Kokoontumisrajoitteet menee pois ja siitä eteenpäin terveys edellä! Vaikka eletäänkin tässä ja nyt tätä päivää ja siihen käy tämä carpe diem, poimi päivä, niin mennyt aika on siinä läsnä. Mistäs tässä onkaan kysymys? Mieleen nousee monia piirteitä. On ainakin henkilökohtaisesti paikallaan tarkistaa poimittaessa tätäkin päivää, onko kysymyksessä selviytymisessä korona-ajasta vaikeasta vaiko vain keskivaikeasta tilasta tai ollaanko sittenkin jo normaalissa? Siitä vaan kääntää virtakytkintä ja koneisto hurahtaa käyntiin! Olisikohan se noin, vai pitäisikö vähän miettiä?

Voisikohan Eläkeläiset ry:n jäsenkirjeen otsikko ”Yhdessä kohti normaalimpaa aikaa” olla se sopiva viitekehys? Siinäkin on pienehkö varauksellisuus! Täysnormaaliushan ei taida ollakaan noudettavissa marketin hyllyltä tapaisesti! Omalta osaltanikin voin todeta, että olen kokenut elämän varrella vaikeita tilanteita, joissa on ollut aloitettava montun pohjalta nousu ”elävien kirjoihin” ja tartuttava ojennettuihin käsiin. Keskivaikeassa tilanteessa rakennusaineet ovat käsillä, kunhan niitä lähtee käyttämään.

Tämä korona-aika kaikkineen on ollut oman pelinsä aikakausi kuten poikkeusajat yleensäkin. Myrsky on aina myrsky sekä maalla että merellä, mutta useimmiten senkin puitteissa käy niin, että maalla on enemmän viisaita merellä sattuneen vahingon arvioijiksi. Sama on tilanne pelikentillä, jonka parhaat asiantuntijat istuvat katsomossa. Korona ei ole vielä pelinä päättynyt, vaan vasta ensimmäinen erä ollaan viheltämässä päättyneeksi. Katsomon ja pelikentän yhteyksissä on voinut tulla katkoksia, niin miten ne voisivat korjaantua? Kysymys on, löytyykö ”yhdessä” eetos?

Viittaukseni myrskyyn tarkoittaa sitä, että sen jäljiltä siirtyminen normaaliin ei olekaan tuosta vaan hyppäys, vaan on korjattava sen jäljet. Siinä valossa ollaankin menossa kohti normaalimpaa aikaa ja tuo normaali on joskus täysin uusi tai ainakin jotakin aiemmasta poikkeavaa. Siis kansanviisaus ”aika entinen ei koskaan enää palaa” pätee ihan hyvin. Nyt onkin kysymys siitä, onko meillä kärsivällisyyttä tähän? Sitä kysyttiin koko korona ajankin.-Resilienssi kesti osin ja ajoittain se veti vieterin tiukille. Siksi nyt jälkitilassakin on varautuminen, jos ei enää täysvaikeaan niin jonkin verran keskivaikeaan voi olla paikallaan?

Comments powered by CComment