etusivuotsikko2

”Miksi” on sanavartalosta ”mi” translatiivi eli tulento, joka on yleinen tulo- ja suuntasija. Se ilmaisee tulemista tai muuttumista joksikin. Usein ilmeneviä liitännäisiä ovat minkä takia tai minkä vuoksi on tai ei ole jotakin, jonka olettaisi olevan totta. Viime vuoden maaliskuun puolivälistä alkaen on saatettu kysellä ja näinhän tehtykin eli kysytty esimerkiksi, miksi tapahtuma on peruutettu, miksi ei ole järjestetty kokouksia jne. Kyselyyn on saatettu ja usein onkin liitetty sekä syvempää että jokseenkin pinnallista ymmärrystä tilanteesta. Mukana on voinut olla liitännäisenä jotakin syyllistämisen piirteitäkin. Julkisesti esitettyjä syyllistämisiä ei ole liioin näkynyt, mutta niitä on saattanut ilmetä ns. rivien välistä tai yhteisöjen sisäisessä elämän menossa.

Miksi kirjoitan tämän tekstin? Minun tupaani saakka ei ole lunta tullut, muutama ehkä pisara porstuassa tai verannalla saattaa olla. Tosin on kylläkin ihan omakohtaiset kokemukset, miltä tuntuu kun joudutaan peruutuksiin tai muutoin juttu kokonaan pistämään uusiksi. Niitä on vuoden aikana kertynyt sekä toteutuksen että erityisesti osallistumisen alueella. Valmiit matkasuunnitelmat menivät nurin ja liput tilaisuuksiin muuttuivat verkkolipuiksi. Asian kääntelyn ja vääntelyn myötä saatettiin viime tipassa päätyä koko tapahtuman peruutukseen. Se saattoi tulla viranomaisen ohjeista tai oman riskiarvioinnin myötä. Suuri viisaus ilmeni eräillä toimijoilla, jotka jo alunalkaen rajoitusten tullessa käyttöön joko luopuivat toiminnon toteuttamisesta tai siirsivät sen heti verkkotapahtumaksi.

Onko tähän miksi kysymykseen syytä lainkaan palata edes tämän kaltaisen aamumietiskelyn muodossa? Henkilökohtaiseksi tuntemukseksi viime vuodesta ja kun se näyttää vielä jatkuvankin on tullut mielteeksi, että on ja ei ole! ”On” vastaus perustuu siihen, että itse kunkin toimijan on paikallaan tarkastella toimintaansa armollisten silmälasien läpi ja katsottava vastuullisuutensa kehyksen kautta, miten asiat ovat menneet. ”Ei” näkemys on siksi, että aika on vetänyt vietereitä toimijoilla tiukille ja sen pingottaminen voi johtaa vielä huonompaan tilaan. Tässä kohtaa voi syntyä hyvää tarkoittavasta toimenpiteestä vahingollinen seuraus. Arkipäivän ”populismin” ilmiönä olevasta pienestä sanallisesta heitosta voi lähteä ns lumipalloefekti liikkeelle.

Itsestään selvyyksiä on poikkeusoloissa entistäkin vähemmän, sillä vaikka säännökset ovatkin jokseenkin selkeitä, niin itse tilanteisuuksien yksityiskohtien sovittaminen ei olekaan aina yksinkertaista. Asiat eivät välttämättä todellisuudessa olekaan ns. pelikentällä ihan sitä, miltä ne näyttävät katsomosta käsin. Avuksi tarvitaan dialogia, mutta miten? Tavoitteena ei välttämättä ole useinkaan konsensus yksimielisyys vaan ymmärrys myös kysymykseen ”MIKSI?” Kun on tullut tilanne, jossa ennakko-oletuksesta poikkeavasti aiotaan toimia tai olla toimimatta, niin luonnollinen kysymys on, miksi näin on? Näin ollen jatkoksi voi syntyä halukkuutta herättää asiasta keskustelua ja hyvä niin!

Mutta… Keskustelussakin on syytä arvioida tilanne, koska se toteutetaan, miten se käynnistetään ja keitä on mukana. Joskus voi olla vain tosiasian toteaminen riittävä. Näin on käynyt tänä korona-aikana monessa asiassa sekä henkilökohtaisesti että yleisesti. Tätä on ollut ennenkin. Olin vuosia erään järjestön valtuustossa ja tilintarkastaja totesi lakonisesti erään toiminnon vähentyneen vuoden aikana. Tietystikin kysyttiin vähän kuin itseämme tehostaen valtuustossa, miksi näin on käynyt? Järjestön pääsihteeri totesi, että kun tuo toiminto on vain jäsenjärjestöjen toteuttamaa, niin kaikki riippuu niistä. On kylläkin kenttää potkittu liikkeelle ja sitä jatketaan.

Edelleenkin voi kysyä, MIKSI?

Comments powered by CComment