etusivuotsikko2

Mitä tehdä, kun sanotaan, että se on loppuun kaluttu luu? Näin saatetaan ja on sanottukin sekä ns. normaaliaikoina että nyt poikkeustilankin oloissa. Uudistajia on aina liikkeellä ja hyvä niin. He ovat välttämättömyyksiä elämän rullaamisessa eteenpäin. Näinhän se oli luutnantti Kariluodonkin saamassa ohjeessa ”ei saa jäädä tuleen makaamaan!” Kuitenkin äkkinäinen ryntääminen voi koitua tuhoisaksi ja siitä tuonkin ohjeen antamisen yhteydessä tuli esimerkki. Asiat ja niiden toteutus voivat ja usein ajan myötä tulevatkin loppuun kalutuiksi ja tiensä päähän, mutta silloin on tarpeen taito- ja kestävyyslajina asioiden kehittämistehtävä, jossa aikalisä voi olla ja usein taitaa ollakin hyödyksi.

Entä jos todella on kyseessä loppuun kaluttu luu? Kyseessä on siten välttämättömyys tehdä jotakin. Mitä on tehtävä? Mietitäänpä tilannetta! Meillä saattaa olla kohtaloniskuna täysin uusi tilanne, joka on tullut vanhan rakenteen romahdettua. Se voi olla nyt edessä tämän poikkeuksellisen ajan erinäisten seurausten vuoksi. Se voi vaatia ns. tyhjästä nyhjäisemistä, josta on tosin vaikea mitään nyhjäistä, mutta jokseenkin tyhjyydenkin tilassa voi lähteä liikkeelle. Tosin onhan meillä vielä siinä olemassa tuo loppuun kaluttu luukin. Koira on esimerkillinen, että se voi vielä mennä tarkistamaan kaluamansa luunkin olisiko siihen jotakin jäänytkin.

Siispä mitä tehdään? Meillä on edessä mahdollinen tai mahdotonkin täysin tuntematon tulevaisuus. Pessimistinä tunnettua filosofi Arthur Schopenhauer (1788-1860) tulkiten meillä on tuon tulevaisuuden tutkimisen suhteen vaikea pulma. Mahdollista tulevaisuutta toimintamme osalta on turha tutkailla, koska sen me tunnemme. Miksi uhrata voimia jo tuntemamme asian suhteen? Mahdotonta ja täysin tuntematonta ei vastaavasti kannata tutkailla, sillä mitä mieltä on hukata voimia asiaan, jota ei voikaan tietää. Siispä homma jääköön tähän. Kuitenkin edellä ajateltu kaksi erististä puolta voisikin olla dialektisesti keskusteltavana ja näin tuo loppuun kaluttu luukin otetaan mukaan. Otsikossa oli kysymys ”muodonmuutos vaiko tilanteisuuteen harkittu siilaus?” ja oikeassa olemisen lähtökohdilla nämä molemmat kysymyksen puolet taitavat pitää paikkansa! Me tarvitaan nyt jos koskaan näissä yhteisissä toiminnoissamme taito- ja kestävyyslajin uudistajia, jotka menevät harkittu siilaus edellä. Näin syntyy myös kestäviä muotoja.

Comments powered by CComment