Tulosta
Kategoria: Heikki Kemppaisen blogi
Osumia: 360

Mitä tehdä, kun virkahenkilön ja asiakkaan arvot törmäävät vastakkain? Entä miten suhtautua asiaan, kun ihminen haluaa toteuttaa jonkin asian ja virkahenkilön mielestä se on hänelle epäedullinen? Kysymys on myös siitä, missä valossa asia on epäedullinen? Onko se sitä euroissa vai olisiko asiakkaan itsemääräämisoikeuden valossa katsottava jotakin muuta kuten esimerkiksi asiakkaan henkiseltä kannalta asiaa? Miten on hoidettu virkahenkilön ja asiakkaan välinen vuorovaikutus? Onko käyty dialogia vai katsooko virkahenkilö asiaa vain omista arvoistaan käsin?Kumpi siinä on voitolla, asiakkaan vaiko viranomaisen näkemys? 

Me elämme hallinnon maailmassa hallintojen yhteiskunnassa, jossa on hallinto ja sillä hallintoalamaiset. Olisiko tälle hallintoalamaisuusajattelulle tarvetta saada muutosta? Sosiaali- ja terveyssektori on pyrkinyt kehittämään dialogisuuden suuntaan toimintaansa. Kasvatuksen kentällä on dialogipedagogiikan ja sosiaalipedagogiikan sovelluksia. Siis jotakin on ilmassa ja heikkoja sekä myös vahvistuneita signaaleja on havaittavissa. Siis toivoa on olemassa, mutta…

Yhteiskunnat ovat rakentuneet ihmiskunnan aamuhämäristä alistussuhteissa. Meikäläinen hallintomaailma on perustunut byrokratiateorian pohjalle alamaiskulttuurina. Herran kunnioitus on hallintoalamaisuudessa kaiken perusta. Vaikka emme haluaisikaan ”isä aurinkoisen” tasoista niin kuitenkin me kaivataan auktoriteettia ja näin vanha testamentillinen rukous ”anna meille kuningas” liikkuu piilotajuisesti mielissä. Näin myös lain toteutus kirjaimellisena lakihenkisyytenä toimii. Viranomaistoiminnoissa ”kävelevät lakikirjat” ovat ylimpinä arvostuksissa ja siihen on hallintoalamaisen tyytyminen. Hänen on nöyräasti joustettava omista arvoistaan ja itsemääräämisoikeuksistaan. Näin hänen on suostuttava viranomaisen sanelun edessä. Voisimmeko kenties ryhdistäytyä ja alkaa painottamaan arvolähtökohtiamme?

Byrokraatin ei pidä tuntea mitään empatiaa eikä hänen tarvitse edes yrittää ymmärtää asiakkaansa näkökulmaa asiaan. Hänhän toimii byrokratiakoneen osana. Heille hyvän toiminnan sisältönä on täydellisen hyvin raksuttava kone.  Edellä mainitut sosiaali- ja terveys sekä kasvatus ovat kehitelleet laatumittareita ja nostaneet laadullisuutta esiin. Siinä on mahdollisuus huomioida henkisiä ja erilaisia ei määrällisiä ihmisenä olemisen ja toimimisen tekijöitä. Tämä olkoon sitä toivoa herättävää kehityspiirrettä! Näissä laatukeskusteluissa ilmenee dialogisuus. Sen myötä joskus ehkä erinäisiin ihmisten hallinnollisiinkin kuvioihin tulee ihmisen itsemääräämisoikeuden ja asiuakkaan omien arvojen kunnioitusta – ehkä tai sittenkään ei!!! Toivottavasti kuitenkin ehkä!!!