etusivuotsikko2

Olipa aamuyön painajaista kerrakseen! Olin tekemässä ennätyshyppyä, todellista digiloikkaa kansakunnan yhteisenä suurena loikkana. Olin tämän jutun kirjoittamista pääsiäistä edeltävänä viikkona useana päivänä verkkokoulutuksissa ja pysyinkin mukana melkein loppuun saakka, kunnes viimeisessä lensin ulos. Menin kuten pitikin muodostettuun ryhmään ja olin hetken aikaa, kunnes päätin lähteä pois. Tuloksena ulos joutuminen, kun en osannutkaan digipolkua takaisin. Tuli siinä mieleen, että olenkohan yksi pudokkaista vai jatkanko tahimista. No, sama tilanne oli ollut vuoden alussa, kun värväydyin takaisin yhteen yhteisöön, jonne oli oikeudet, mutta kahteen vuoteen en ollut siellä lainkaan. Oivalsin, että etsivä löytää ja Iso Kirja lohduttaa "kolkuttavalle avataan!" Miettimään tämä kaikkineen pisti! Lähdinpä siitä ulos kävelylenkille. Lenkki oli 2,31 km ja aika 39:53, mikä olikin kyseisen lenkin henkilökohtainen ennätys.

Mitäkö peripateettinen aavemaisen hiljaisella kylätiellä tallustelu tuotti? Totesin, että saatan tulla ajoittain pudokkaaksi, jota yritän sisukkaasti torjua. Siis en suostu digisyrjäytymiseen, mutta koen olevani ainakin jossakin määrin digiyksinäinen. Minulla on verkossa kavereita melko paljon ja myös kontakteja, mutta olen sittenkin tämän verkkoelämän yksinäinen. Siis sitä olen, kun pitää aina tukeutua ”etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan!” Siis puuttuu se kaveri, joka pystyy hetimiten neuvomaan, kun olen lentänyt jostakin systeemistä ulos. Näitä kanssakulkijoita on paljon ja joku voisi tuon uloslentämisen myötä pistää laitteensa kiinni ja äärimmillään ajatella ”kiitti, mulle riitti!”

Yksinäisyyden olemus on moninainen. Se unohtuu, kun tarjotaan patenttilääkkeitä. Jo yksikin kaveri on avuksi, mutta patenttia ei sillekään ajatukselle ole syytä myöntää. Myöskään yli 3000 tai vaikkapa 4999 some kaveria ei takaa yksinäisyyden poissaoloa. Kohtaamattomuus voi olla edelleenkin todellisuutta. Digiyksinäisyys on jotakin sellaista, että digimaailmassa haluaa liikkua, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia tai ne ovat rajalliset ja tapahtuu ulosjäämisiä. Paljon puhutaan minun ikäluokkani ihmisten pitämisessä pelissä mukana digimaailmassakin ja hyvä niin, mutta… Suomi on tavoitellut ja kehuskellutkin onnistumisellaan suuressa loikassa digimaailmaan. Se pitääkin merkittäviltä osin paikkansa, mutta silloin unohtuu se osa, joka ei pysy vauhdissa mukana. Nyt tulee osittain ja saattaa tulla pudokkaiksi luettaviakin tapauksia kouluopetuksen ollessa etäopetusta. Hyvä opettajakunta on tehnyt mahtavaa tulosta, mutta ylettyykö se heikoimpaan lenkkiin saakka? Pelättävissä on, että saavutettavuus jää vajaaksi. Kansalaistoiminnot ovat siirtymässä digimaailmaan. Miten onkaan saavutettavuuden, tasapuolisuuden ym. laita?

Yksinäisyys ei katso ikää eikä ehkä säätyäkään. Se läpäisee koko väestön. Digiyksinäisyys taitaa kohdentua omalla erityisellä tavallaan, sillä sen torjumiseen tarvitaan yksilökohtaisten edellytysten ohella muutakin. Suuri loikka digitaalimaailmaan tuotti kaiken kattavan vastauksen ”hoidetaan asiat verkossa!” On syytä muistaa, että digitalisoituminen ei korvaa todellista ystävää. Tähän pätee mietelause: ”Uskollisen ystävän näkeminen rinnallaan vastoinkäymisen hetkellä tuottaa enemmän mielihyvää, kuin kirkas taivas merimiehille.” Jatketaan edelleen digitalisateenkaaren päässä olevan aarteen tavoittelua, mutta muistetaan samalla sekin, että vanhanaikaisenkaan sateenkaaren päässä ei välttämättä ollutkaan mitään aarretta eikä sitä välttämättä ole tämän uudenkaan päässä. Me kaikki alamme olla valjastetut toimimaan tätä ajatellen, niin siinäpä on varmaankin oltava mukana. Tässä vauhdissa on hyvä muistaa periaate ”kaveria ei jätetä!” Jos yhteinen tahtotila puuttuu niin tuo voikin kääntyä suunnaksi ”kaverille ei jätetä!” Siten onkin paikallaan ottaa esiin kysymys, kuinka torjumme digiyksinäisyyden uhkat. En siis ole näitä digitalisaation asioiden vastainen, sillä se on ihan hyvä renki ja oli tätäkin kirjoittaessa, mutta kun se asettuu isännäksi, niin saatan ajautua pudokkaaksi ja näin päätyä digiyksinäisyyteen.

Comments powered by CComment