etusivuotsikko2

Kent M. Keith kirjoitti nuorena opiskelijana 1968 Harvardissa suomeksi käännettynä ilmestyneen ”Kaikesta huolimatta Merkityksellisen elämän kymmenen käskyä” ja ne ovat päätyneet sittemmin mm. Äiti Teresan toimipisteen seinälle. Ne ovat olleet yhden suomennoksen mukaisesti präntättyinä omallakin seinällä joskin nyt jo ajan kuluman runtelemana. Otan niistä esiin juuri näiden päivien ”perruutusten” aktivoimana kahdeksannen käskyn: ”Se, minkä rakentamiseen käytät vuosia, voi tuhoutua yhdessä yössä. Rakenna kaikesta huolimatta.”

Ihmiselon raaka totuus on se, mitä olet pidemmänkin aikaa rakentanut voi luhistua jopa yötä lyhyemmässä ajassa. Siihen ei tarvita kuin jokin hetki tai tilanne verrattuna vaikkapa pelikentän tapahtumaan pesäpallossa yhdeksän vuoroparia tai yksi ajolähtötilanne voi olla ratkaiseva. Kaikki rakennettu kuvio voi sortua yhteen ojennettuun lappuunkin, josta on esimerkkejä sekä ylätason että alemmalta politiikan kentältä. Vaikka näin ei olisikaan ja aikaansaannokset jäävätkin elämään, niin säilyvyys ei ole edelleenkään varmaa. Arkielämässä hämmennystä aiheuttavia pienen pieniä sekä peruutuksia että vastoinkäymisiä on päivittäin. Ne koettelevat meidän kestokykyämme. Kysymys on käytännössä arjen sietokyvystä, jonka puitteissa voi toteutua kansanomainen ”hanskat naulaan” ja toteamus, että turhuuksien turhuus, kaikkihan on turhuutta, josta kirjoittaa kaukaisilta ajoilta ihmiskunnan viisaaksi mainittu Salomo Saarnaajan kirjassa. Mutta sittenkin…!

Olen ollut useassa tulevaisuutta tähyilleessä jutussa mukana sekä ryhmissä täällä kotomaisemissa että vierailla mailla ulkomailla teemalla hyvää elämää etsimässä. Yhdessä hyvän elämän filosofisessa jutussa Espanjassa kolmen kaverin tiiviiksi osaporukaksi muotoutuneessa pienryhmässä toistimme usein tuota Saarnaajan lausumaa, mutta muuten kaikesta huolimatta olimme kaikessa intomielisesti mukana. Tämä paradoksaalinen asennoituminen palautuu usein mieleen kaikenlaisia juttuja touhutessa. Vaikka hyväksi ajateltu homma luhistui, niin kaikesta huolimatta siitä vaan jatkamaan.

Joskus menneisyydessä oli totinen paikka, kun joukkue putosi sarjasta tai ”sukset olivat menneet ristiin” joidenkin kanssa. Luojalle kiitos niistä sisäisen äänen puheista jatkaa kaikesta huolimatta. Vuosikausien tai vain jonkin aikaa töitä vaatineen hankkeen ”perruutusten” myötä työ tuntuu valuvan tiimalasin hiekan tapaan jopa hukkaan, mutta se ei muuta miksikään sitä, mitä on saatu aikaan. Logoterapeuttisesti on silloin paikallaan katsoa myös omia jättämiään jälkiä elämän kultaiseen kirjaan. Elämän kultaiseen kirjaan nimittäin tulee kirjautuneeksi luhistuneetkin työt. Jos ja kun ei voi joillekin asioille tehdä mitään, niin suhtautumistapaansa voi tarkistaa ja jatkaa siitä eteenpäin. Kaikkineen nyt näinä peruutusten aikana tarvitaan armollisuutta sekä itseä että kanssatoimijoita kohtaan.

Comments powered by CComment