etusivuotsikko2

Mikä tahansa nyrkin isku vie ihmisen kanveesiin, mutta erityinen isku on, kun byrokratian nyrkki iskee. Siinä on se erilaisuus, että se on osin näkymätön ja iskun saaneen voi olla vaikea tajuta, mistä tässä onkaan kysymys? Useimmiten tuo isku on lakien ja hallinnon menetelmien reunaehtojen sisällä. Monimutkaistuneessa yhteiskunnassa näitä iskuja voi sadella kenelle tahansa eikä niistä selviytyminen ole helppoa edes jonkin verran aihetta opiskelleellekaan. Vaaravyöhykkeellä ovat erityisesti vammaiset ja ikääntyneet. Mikä onkaan tässä tavallisen polkujen tallaajan tilanne – hänhän voi olla suljetussa loukussa, joka saattaa olla henkisesti jopa vankiselliä suljetumpi tila. Oikea kunnon byrokraattihan on sulkenut kaiken inhimillisen puolen pois ja toimii älylaitteen tavoin kirjaimellisesti ohjelmoidusti. Huomautan varmuuden vuoksi, että en ole sinänsä älykkäiden järjestelmien vastustaja enkä myöskään eettisesti ihmistä huomioivan hallintobyrokratian vastainen.

Olen nyt kuitenkin viime aikoina kokenut nykyaikaisen byrokratia ja älymaailman piirteistä jotakin ainutlaatuisen erityistä. Kokemus alkoi SuomiAreenalla sen tilaisuuksista ja erityisesti kysymyksestä, syrjäyttääkö yhteiskunta rakenteillaan. Tätä on seurannut Anthony de Mellon ”Havahtuminen” kirjan sanoma. Kirjasta ihmisten kertomina on ristiriitaisia kokemuksia, mutta itselleni sen ajatukset ovat eteenpäin vieviä. Olen itse koulutukseltani ja työhistorialtani lähtökohtaisesti hallintobyrokraatti ja oikeastaan tuo havahtuminen koskeekin yhteiskuntamme yleisellä tasolla hienoon toimintaan kohdistuvaa kriittistä arviointia. Meillä on olemassa siinä erittäin vahvat sorron elementit byrokraattien käsissä. Heidän käsissään on myös olemassa toisetkin työvälineet, joilla se voisi estää toisaalla tapahtuvat nyrkiniskut, mutta kuka ja miten niitä sitten osaa tai tarkemmin sanottuna haluaa käyttää, on eri juttu. Se vaatii tiedostamista sekä omista että kyseisen toiminnan arvoista ja etiikasta.

Muistan menneiltä vuosilta, kun olin Kainuun sydänmailla ja vastasin puhelimeen. Siellä eräs tuttu kaduntallaaja tervehti ja sanoi ensitöikseen ”olen pulassa!” Sitten hän kertoi asiansa ja sovittiin tapaaminen, kun tulen sieltä ”maalikylä” Poriin. Niin alkoi noin kuukauden yhteinen prosessi. Silloin löytyi eräästä yhteiskunnallisesta ”auttamosta” ihminen, jolle oli selvänä Anthony de Mellon mainitsema eräs tärkeä periaate työnsä perusteista. Hän tuskin oli lukenut de Melloa, mutta hän oli sisäistänyt saman kaltaiset periaatteet. Hänellä oli kykyä tuntea pulassa olevan ihmisen tilanne ja kuunnella häntä. Kyseinen juristi taisi tuntea myös itsensä hyvin. Havahtuminen de Mellon opetusten mukaan on pysähtymistä tähän hetkeen. Sen sijaan havahtumista ihmisen tilanteeseen ei ole viranomaisen johonkin kohtaan tuijottamaan jääminen ja vähämerkityksisen lisäselvityksen vaatiminen, vaikka asian olisi voinut ratkaista ihmisen eduksi käytössään olleilla aineistoilla. Lisäselvitykset tuovat asiaan poukkoilua viivästyksineen, mikä aiheuttaa ihmisille juoksevina kiinteinä kuluina kustannuksia. Jos joku yksityinen aiheuttaisi vahingon, niin saattaisi joutua korvauksiin, mutta miten onkaan viranomaisen laita? Hänhän on toiminut vain tehtävänsä mukaisesti ja sillä siisti! Onhan olemassa kantelumahdollisuus ja asian saattaminen käsittelyyn, mutta kukapa siihen tarttuu.

Olen kieltämättä itse havahtunut ehkäpä skeptiseen suuntaan näiden yhteiskunnallisten hienojen auttamislaitosten suhteen. Sille on perusteena se, että asiat eivät tule kuntoon pelkällä lainsäädännöllä, jos sen arvoperusta ei ole toteuttajien tietoisuudessa. Siksi en ole kovinkaan innostunut älykkäistä järjestelmistä, sillä niitä saatetaan soveltaa jokseenkin älykkäästi vailla eettis-moraalista puolta. Olen ehkä haukannut itsellenikin liian suuren palan, mutta kun joka tapauksessa byrokratia kaikkine älykoneistoineen on keskuudessamme, niin se myös tekee näitä ”nyrkiniskuja” ja siksi myös avuttomuuden tilassa olevat tarvitsevat apua ja sen toteuttamisessa on välttämätön olla tietoinen lähtökohdistaan ja siitä, mikä siinä on toiminnan tarkoitus. Tässä monimutkaistuvassa yhteiskunnassa tarvitaan tiettyä sekä kansalaisaktiviteettia että tarvittaessa jopa hienoista kansalaistottelemattomuuden elementtiä. Vaikka on lyöty kanveesiin, siitä on noustava ennen luvunlaskua!

Comments powered by CComment