etusivuotsikko2

Yhteiskunnan rakenteissa sekä fyysisissä että toiminnallisissa pitäisi nähdä niiden mahdolliset valuviat. Näitä toiminnallisia valuvikoja on sekä jo lainsäädännössä olevia että käytännön toiminoissa syntyviä. Kohtuuton valuvian seuraus on kyseisten toimintojen kohteena olleiden ihmisten kannalta kielteiset lopputulokset. Tunnettu meitä kaikkia koskenut valuvika oli kaatuneessa soten kokonaisuudessa. Tartun tässä tekstissä lähinnä vammaisten ja heikoimmassa asemassa olevien tilanteeseen arkielämässä. Heille on mm. vammaisille säädetty turvaavia lakeja ja luotu palveluja, mutta onkin eri asia, toteutuvatko ne yksittäisen ihmisen kohdalla? Hyvää tarkoittaneen lain toteutuskäytäntö voi ollakin seurauksiltaan kielteinen.

Turvaavaksi tarkoitetusta tuleekin hänelle loukku. Näin yhteiskunta loukuttaa ihmisen. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa mahdollistetaan rajoitustoimet, kun erityishuollossa oleva henkilö ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja. Toinen laajaan ihmisjoukkoon nuorista vammaisista ikääntyneisiin ulottuva ihmisen itsemääräämisoikeutta rajoittava yhteiskunnallinen instrumentti on edunvalvonta. Onko kehitysvammaisten erityishuollon rajoitustoimissa ja edunvalvontajärjestelmässä jotakin laista nousevaa valuvikaa, vai ovatko niissä esiintyvät ongelmat sisäsyntyisiä toiminnoista aiheutuvia? Yleistuntumana on kysymykseen vastattavissa sekä on valuvikaa että lait ovat sinänsä perusteltuja, mutta niiden toteutukset eivät aina toteuta sitä, mitä niiden pitäisi ihmisen kannalta tarjota.

Lakeihin syntyy valuvikoja, kun sisältöön uitetaan käytännön arkeen sopimattomia arvoja ja periaatteita hienoilla muodikkailla arvoilla ja ideologioilla höystettynä. Tällainen taisi olla tunnetun valuvian jätevesilain kohdalla. Huoli ympäristöstä on meidän kaikkien yhteinen, joten kyseinen laki tuntui tarpeelliselta. Meitä kaikkia koskettanut valuvika oli kaatuneessa sote paketissa. Sen ehkä perustavin lähde oli vuonna 2015 yöllinen ”lehmä- tai hevoskauppa”, en tiedä, kummasta oli kysymys vai olisiko ollutkin digikauppa. Valuvika voi aiheuttaa arkisen järkevän ratkaisun mahdottomuuden. Nythän mainittua kansan sanonnassa ”paskalaiksi” kutsuttua lakia on yritetty lievittää erilaisilla toimenpiteillä jätevesiasioissa. Tunnettu valuvika on ollut taksiuudistuksessa. Siinäkin oli taustalla syötteenä hintojen kilpailuttamisen myötä niiden aleneminen ja valinnanvapaus sekä mitähän kaikkia hienoja syötteitä esitettiinkään. Kysymys on pesäpallon taktisesta väärästä. Höynäytetään lyöjä lyömään, siis päätöksentekijät ja kansalaisia mukaan. Siis yhteiskunnallinen vedätyshän siinä on kyseessä!

Olen yrittänyt yhtä juttua edunvalvonnan kanssa. Sen siirto kunnilta valtiolle 2009 alusta oli kuntien irtautumishalun tyydyttämistä ja toisaalta palvelun yhdenmukaistamisen ja tasalaatuistumisen tavoitteilla höystetty. Toisaalta siihen liittyy oikeudenkäyttöä, jolloin sen siirtäminen valtiolle ja oikeusjärjestelmään oli mielekästä. Siihen tuotiin mukaan edunvalvontavaltakirja, joka on Suomessa suhteellisen uusi oikeudellinen instrumentti.

Laki edunvalvontavaltuutuksesta on säädetty vuonna 2007. Kysymys on siitä, millä tavalla muun muassa taloudellisten asioiden hoito järjestetään henkilön kohdalla sitten, kun hän ei itse siihen enää kykene. Edunvalvonta eli holhoustoimi on meillä ollut käytössä satojen vuosien ajan. Henkilö on voitu määrätä, kuten ennen sanottiin, holhouksen alaiseksi. Jos edunvalvontavaltakirjaa ei ole, eikä henkilö kykene huolehtimaan asioistaan, hänelle määrätään edunvalvoja. Edunvalvoja voi olla edunvalvontatoimiston yleinen edunvalvoja tai tehtävään määrätty edunvalvottavalle läheinen henkilö. Edunvalvojan määrää käräjäoikeus. Siinä on tiettyjä asioita, joihin tarvitaan maistraatin päätös. Siis kyseessä on oikeudenkäyttöä. Nyt onkin kysymys siitä, osataanko oikeudellisesti ratkaista asioita järkevästi tilanteisuus huomioiden? Näin jääkin mietittäväksi, onko siinä sittenkään valuvirhettä, vaan virhe onkin syntyneessä käytännössä. Siitä on vammaisjärjestöissä oltu huolissaan ja kysymys kulminoituu vammaisten itsemääräämisoikeuteen ja kuulemiseen, sillä he ovat edunvalvontaan nähden päämiehen asemassa.

Oikeudenmukaisuus, itsemääräämisoikeus, tasa-arvoisena kansalaisena toimiminen omilla mahdollisuuksillaan ovat haasteellisia hyviä käsitteitä, mutta… Tuo ”mutta” on tässä, kuten niin monessa hyvässä asiassa mitalin toinen puoli. Kääntöpuolelta löytyvät ongelmat arjesta, siis lakien, säädösten ja ohjeiden toteutuksesta. Kaikessa inhimillisessä toiminnassa, jopa viranomaistoimissa toimijan omat arvot ja asenteet käytäntöineen tulevat vaikuttamaan usein enemmän toisinaan myös vähemmän. Siinä piileekin sitten se mitalin varjopuoli. Silloin kysytään eettisyyttä ja tilanteisuuden ymmärrystä. Kaiken kaikkiaan ollaankin ihmiskäsityksen kanssa tekemisissä. Lait ja säädökset sekä kaikkinaiset ohjeet antavat reunaehdot, mutta toimija on sittenkin asian kanssa tekemisissä omana itsenään. Näin on siitäkin huolimatta, että byrokratian pitäisi toimia koneen kaltaisesti ottamatta mitään huomioon. Koneen kaltainen byrokraattikin on omana itsenään tilanteessa, jossa hän voi koneen kaltaisesti fyysisenä ”tekoälyn” kaltaisesti toimia. Hänhän toimii silloin koneena, ottamatta tilanteisuudesta mitään!

Suomi vetkutteli vammaisten oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ratifioinnissa, jonka se sitten toteutti kesäkuussa 2016. Tämän sopimuksen näkökulmasta Suomen lainsäädännön sisältämä mahdollisuus julistaa henkilö vajaavaltaiseksi on ongelmallinen. Sopimuksen 12. artikla edellyttää, että vammaiset henkilöt ovat oikeustoimikelpoisia yhdenvertaisesti muiden kanssa ja että heille taataan heidän mahdollisesti tarvitsemansa apu oikeustoimikelpoisuutensa käytössä. Oikeustoimikelpoisuuteen käyttöön liittyvissä toimissa on kunnioitettava henkilön tahtoa ja estettävä eturistiriidat ja asiaton vaikuttaminen.

Vammaisten itsemääräämisoikeuden ja valinnanvapauden toteutumista edistää tuettu päätöksenteko, jota pitäisi olla muullakin kuin taloudellisissa asioissa. Kun tässä jutussa on ollut mukana edunvalvonnan asiat, niin vammaisten edunvalvonnassa tuo periaate pitäisi saada esiin. Vammaisjärjestön tilaisuudessa Suomen sosiaalifoorumissa 2018 tuotiin esiin se, että edunvalvonta on liiaksi kamreeritoimintaa. Siltä se näyttäytyy ulospäin yksittäistapauksien valossa. Ehkä tuo olikin aikanaan holhouslainsäädännön uudistamisen takana ja näin nykytilanne onkin juuri sitä, mitä haluttiin. Se kieltämättä taitaa sopia markkinalogiikalla toimivaan yhteiskuntaan – mene ja tiedä!

Comments powered by CComment