etusivuotsikko2

Kattavan perusturvan aikaansaaminen vaikuttaa olevan lähes nobelistin ansioihin pääsemisen työn takana. Miksi se on niin kovin vaikeaa? SOTE kaatui toistakymmentä vuotta kestäneen uurastuksen ja vatuloinnin jälkeen ja nyt sitä herätellään henkiin uusilla eväillä. Rinnalle tulee sosiaaliturvan uudistus SOTU, jonka sisälle tavalla tai toisella tulee sisältymään kysymys perusturvasta. Taustalta löytyy menneen talven lumilta perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushanke TOIMI. Sen tarkoituksena on ollut lisätä kannustavuutta, yksinkertaistaa järjestelmää ja ennalta ehkäistä lisäkustannuksia. Aiempien talvien lumilta aina Matti Vanhasen ajalta on olemassa SATA-komitea yrityksenä sosiaaliturvan kokonaisuudistus. Mikään näistä ei siis yltänyt sanottaviinkaan tuloksiin puhumattakaan nobelisti ehdokkuudestakaan. Kun tavoitteeksi nostetaan kattavan perusturvan aikaansaaminen, oliosikohan kyseessä jopa nobelistin päihittäminen – mene ja tiedä!

Mikä tässä kaikessa mättää, kun hyvätkin aikomukset kokevat mahalaskun? Kysymys on merkittäviltä osin sekä asiasisältöjen että käsitteellisestä sekamelskasta. Keskustelut eivät löydä selvää uomaa lähtökohdiltaan. Siitä puuttuvat sekä moraalifilosofiset että normatiiviset perusteet. Sosiaaliturvan uudistustarpeesta SOTUsta ollaan yksituumaisia, mutta siihen se sitten yksimielisyys päättyykin. Uudistuksen reitinvalintaan vaikuttavien karttojen jaosta ei päästä edes alkuun peruskartankaan osalta. Sen pitäisi sisältää turvatakeet tiettyjen sosiaalisten riskien varalle, jotta ihmisellä olisi mahdollisuus riskin kohdatessaan säälliseen elämään yhteisönsä täysivaltaisena ja tasaveroisena jäsenenä sosiaalisesti ja taloudellisesti toimintakykyisenä.

Hallitusohjelmassa on lupaus toteuttaa toimeentulotuen kokonaisuudistus, jolla varmistetaan riittävä viimesijaisen toimeentulon turva ja sosiaalista tukea tarvitsevien ihmisten oikea-aikaiset palvelut. Kauniisti sanottu ja SOTUn perustan rakentamisen peruskiven muuraus, mikäli tästä jatketaan eteenpäin. Tosin sanamuoto mahdollistaa monet väännöt kuten esimerkiksi kysymys riittävästä viimesijaisen toimeentulon tason määrittämisestä. Perusturvan suurimmaksi ongelmaksi jokseenkin yleisesti nähdään sen aiheuttama tukiriippuvuus. Jos perusturvan taso on sitä, että sillä tulee säällisesti toimeen, niin se on omiaan heikentämään kannustavuutta hakea muita ratkaisuja esimerkiksi työtuloina. Meillä on työn arvo korkealla ja jokaisen työkuntoisen katsotaan lähtökohtaisesti elävän työtä tekemällä. Hallitusohjelmassa on huomioitu tukiriippuvuus ja sen syiden selvittäminen on mainittu erityisesti nuorten osalta ja halutaan hakea keinoja sen vähentämiseksi.

Missä väijyyykään kepit ja missä ovat vastaavasti kasvamassa perusturvan porkkanat? Hallitusohjelmasta ei ainakaan tässä kohdassa käytetä kannustinloukku termiä, vaan viitataan toimeentulotuen suojaosajärjestelmän selkiyttämiseen ja työnteon esteiden helpottamiseen. Tuleekin olo, mitä ihmettä, ovatko kepit unohtuneet tyystin? Aiemmin onkin ehkä yritetty nousta puuhun takapuoli edellä, jolloin on yritetty poistaa kannustinloukut ja yksinkertaistaa järjestelmää sekä turvata minimitasoa siten, että siitä ei seuraisi lisäkustannuksia. Miten tuo sitten voisi onnistua? Jokseenkin jo talonpoikaisjärjellä pääteltynä on sanottavissa, ei mitenkään, sillä yhtälö on mahdoton. Jos se onnistuisi, sillä varmaankin päihittäisi nobelistit. Kuitenkaan tuota mahdottomuutta ei ole missään vaiheessa kerrottu selkokielellä.

Perusturvaa käsiteltäessä yleisesti puhutaan kannustavuuden ja yksinkertaistamisen tärkeydestä. On myös sanottu, että toteutus olisi tahdon asia. Se voidaan toteuttaa, jos siihen on tahtoa yhteiskunnassa. Mistä sitten tämä tahdon puuttuminen onkaan kiinni? Juhlapuheissa ja suurten yleisöjoukkojenkin edessä pidettävissä puheissa syntyy vaikutelma, että kyllä sitä tahtoa olisi, mutta kun… Siis toteutus ei lähde käyntiin. Tosiasiassa sekä kannustavuuden lisääminen että yksinkertaistamisen käytäntökin tarvitsevat lisäresursseja sekä rahallisesti että toiminnallisesti. Yhdeksi keinoksi hallitusohjelmaan on kirjattu lainmuutokset, joilla edistetään digitalisaation ja tekoälyn hyödyntämistä sosiaaliturvaetuuksien hakemisessa, käsittelyssä ja päätöksissä. Varmasti ihan paikallaan oleva tavoite ja joitakin muutakin sosiaaliturvauudistusta ajatellen ohjelmasta löytyy. Kansalaisten ja vallan vuorovaikutusta nyt tarvitaan, jotta päästäisiin ydinkolmion kysymyksiin köyhyydestä, osallisuudesta ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksista yhteyksinä valtarakenteisiin.

Comments powered by CComment