etusivuotsikko2

Pitikö Suomi-Areenaan 2018 osallistumisen olla jotakin merkityksellistä, kuten esimerkiksi vaikuttamista jonkin asian puolesta? Mutta sehän meni sitten niin kuin nyt meni helteen puristuksessa! Jäikö saavutukseksi kasa materiaalia kasseineen ja siinä se sitten olikin, vai oliko sittenkin jotakin muuta? Jäljempänä on kirjoittajan henkilökohtaista mietiskelyä tuosta viikosta. Mitä tuo vaikuttamistoiminta onkaan ja miten sitä tehdään? Yksinkertaisesti määriteltynä se on osallistumista ja ihmisten kanssa työskentelyä. Missä sitten vaikutetaan? Luonnollisesti edellä esitetyn määritelmän mukaan siellä, missä on ihmisiä ja toimintoja. Kyseessä on silloin pääosin välitön vuorovaikutuksellinen vaikuttaminen. Sähköinenkin maailmassa on näitä samoja piirteitä, mutta sillä on omat erityistekijänsä, joihin en tässä puutu. Tarkastelen siten vaikuttamista toreilla ja aitovierillä, johon luen suuren massatapahtuman vaikuttamistoiminnan. Tällainen on mm. Suomi-Areena. Juttu perustuu epäviralliseen osallistuvan havainnoinnin kuljeskelussa tehtyihin päätelmiin.

Aktivoiduin kirjoittamaan tätä juttua huomatessani paikallisten yhdistystoimijoiden mukanaolon Suomi-Areenalla. Lähinnä he olivat omien keskusjärjestöjensä kautta toimivina. Esimerkiksi Tapaturma- ja Sairausinvalidien liitto ry TSIL oli mukana Suomi-Areenalla. Sen teltalla oli paikallisen Porin sairaus- ja tapaturmainvalidit ry:n toimijoita. Järjestö oli sekä kohtaamassa siitä kiinnostuneita että vaikuttamassa tavoitteidensa edistämiseksi. Vaikuttamistoiminnan koulutuksissa kehotetaan pohtimaan sitä, mikä on vaikuttamisen päätavoite ja voidaanko se pilkkoa osatavoitteiksi. Toisekseen on mietittävä, mitkä ovat tahoja, joihin vaikuttamalla tavoitteet toteutuisivat ja millä toimilla niihin päästään. Kun on kyseessä suuri massatapahtuma, niin myös tavoitteet asettuvat ”suuren yleisön näkökulmalle”, jolloin osuva kuvaus voi olla se, että järjestön tavoitteita ja toimintaa tuotiin tunnetuksi kaikelle kansalle. Kuulijoita oli hyvin sekä keskustelukohteissa että näkyvyyttä tuli television kautta koko maassa. Tämän kirjoittajan ollessa pääosin satunnainen kuljeskelija kuului juuri tuohon ”suuren yleisön kohderyhmään”, joskin muutamiin tilaisuuksiin ja teltoille mukaan luettuna mainittu TSIL:n piste oli kyseessä tapahtumakartalle merkitty rasti.

Suomi-Areena on tyypiltään avoimena foorumina kohtaamispaikka, jossa voi osallistua oleilemalla, kuljeskelemalla ja osallistumalla sen mukaan, kun katsoo sen tavoitteittensa toteutumiseksi tarpeelliseksi. Tuollakin mallilla mukanaolo vaatii osallistujalta tiettyjä voimavaroja, mikä asettaa omat rajoituksensa. Omakohtainen kuljeskelu ja tarinoinnit kohtaamieni aktivistien ja myös vähemmässä määrin aktivistien kanssa tuotti kokemuksen siitä, että jonkintasoista vaikuttamista saattoi syntyä ilman täsmällisiä suunnitelmia ja kohdevaikuttamisen tavoitteita. Se tarkoittaa sitä, että näin saattoi kohdata ihmisiä, joita voi olla vaikea ja jopa mahdotonkin muutoin tavoittaa. Satunnainenkin kulkija saattoi löytää satunnaisen löydön ja saada itselleen oivalluksen. Jos olisi vielä lisäksi hallussa ”hihasta nykimisen lahja”, niin tulos paranisi. Näitä joitakin oivalluksia on merkittynä omille paperilapuille, mutta niitä voi jalostua ja henkilökohtaisesti näin onkin käynyt mukaan lähteneen materiaalin myötä.

Yksi vaikuttamisen tuotos Suomi-Areenan kaltaisessa tapahtumassa toteutuu viestintäopillisesti kaksivaihehypoteesin kautta. Tuon jo vuosikymmeniä sitten kehitetyn teorian mukaan viestintä vaikuttaa ensin mielipidejohtajiin, jotka sitten vaikuttavat lähipiiriinsä ja vievät haluttua vaikuttavaa viestiä eteenpäin. Keitä nämä mielipidejohtajat sitten ovatkaan? Niihin lukeutuvat myös kaltaiseni satunnaiset tallustelijat, sillä me kaikki omissa sosiaalisissa vuorovaikutuksissamme tulemme sekä tieten tahtoen että tahtomattammekin viestimään asioita. Yksittäiset tapahtumaan osallistuneet saavat tietoa ja ajatuksia tapahtuman tilaisuuksista ja esittelyistä, joista jotkut saattavat niin sanotusti kolahtaa ja siitä seuraa aina jotakin. Tuo jokin sitten välittyy eteenpäin ja näin voi alkaa toteutua heikompi tai joskus vahvempi ns. perhosvaikutus. Tässä valossa on kyselty tapahtumassa olleita ”nostoja” ja sitä, jääkö jotakin niistä elämään. Yksi kyselijätaho on julkisuudessa ollut puoluesihteerit, jotka ovat pohtineet puolueiden hyötyjä Suomi-Areenasta. Varmasti on paikallaan jokaisen tapahtumaan panostaneen syytä arvioida saatuja merkityksiä. Monilta osin tuloksellisuuden arviointi on vaikeaa, jota varmaankin siitäkin huolimatta on syytä tehdä. Satunnainen kuljeskelija oli omalta osaltaan tyytyväinen joistakin henkilökohtaisista pulmistaan huolimatta eli viikon piti mennäkin näin!