etusivuotsikko2

Tervehdys, mitäpä Sinulle / Teille kuuluu?

Otsikon tervehdys voi olla ja onkin toimiva tuttujen tapaamisessa heitetty kysymys, kun kohtaaminen ei ole jokapäiväinen juttu. Kysymys voi olla ja tavallisesti kaverukset sen esittävätkin toisilleen henkilökohtaisena, jossa on kyseessä välitön dialoginen vuorovaikutus. Silloin kuulostellaan toisiltaan subjektiivisia olemisen tilanteita. Otsikkoon on heitetty myös ”Teille” muoto, jolla ei tässä tekstissä ole tarkoitettu teitittelyä, vaan kuulumisia haetaan laajemmin joko lähiyhteisön tai jonkin toimintayhteisön asioista. Tällaiseen kontekstiin tuli törmänneeksi äskettäinkin. Tässä tekstissä on tarkoituksena hiukan purkaa asiaa toimintayhteisön kannalta. Sehän voi olla joko yhdistys tai muu toimijaryhmä toimipaikkoineen. Kysymyksen kukin toimija voi myös esittää ityselleen oman toimintayhteisönsä näkökulmasta, mitä meille kuuluu? Kun tuon kysymyksen saa itselleen vaikkapa alussa mainitussa kaverusten satunnaisessa kohtaannossa, niin siinä on sitten joko olemassa luonteva pätevä vastaus tai voi sitä joutua miettimäänkin, mitä meille kuuluukaan ja miksi tämä on kuulumisten sisältö?

Miksi tämä teksti on nyt olympiakisojen seuraamisen kiireissä kirjoitettu? Sille on olemassa sekä tekstin alussa mainittu ärsyke että jokseenkin käytännön arkitoimintojen perusteet. Kun tuo kysymys tulee konkreettisena varsin yksilöitynä vastaan, niin siinä on sitten vastattava vaikkapa siihen, miksi kyseinen yhteisö on ajanut viime ajat himmennetyillä valoilla? Syynä voi olla vaikkapa se, että resurssit on kulutettu tällä erää vähiin ja oli tilanne vaati siirtymistä matalan profiilin linjalle. Järjestöopillisesti ollaan siis tilanteessa, jossa jokaisen yhteisönsä päätöksiin osallistuvan tulisi olla perillä yhteisönsä toiminta-ajatuksesta, siis siitä, miksi me olemme olemassa ja mikä on meidän toimintamme tarkoitus. Toinen edelliseen saumattomasti liittyvä tekijä on se, että on myös huomioitava ne realiteetit, joilla juttua pyöritetään. Resurssivajeeseen voi olla syynä sekin, että on lähdetty ylimitoitettuihin hankkeisiin. Tosiasia on nimittäin sekin, että on vaikka kuinka ison talon jäsen, niin hommat on sovitettava olemassa oleviin resursseihin. Näin ”meille kuulumiset” voivatkin olla kertomista siitä, että meillä on nyt ne ja ne sinänsä tärkeät ja mukavat jutut jäissä ja pantu sivuun, kun niihin meillä ei ole mahdollisuuksia.

Järjestötoiminnan perusteiden koulutuspakettiin sisältyy toiminnan vuosisuunnittelu. Pienissä toiminnoissa se voidaan ilman juhlallisia laarumeita kirjata muutamalla lausumalla, mutta silloinkin on pidettävä kiinni siitä, mikä on meille mahdollista. Mainittuun koulutuspakettiin sisältyy myös luottamustehtävässä olevien itsearviointi siinä, että onko selvittänyt itselleen, miksi olen tässä mukana ja missä määrin. Tämä on tehtävä silloinkin, kun toimintaa suunnitellaan ja päätetään jostakin hankkeesta. Vastuullisuuteen kuuluu sekin, että jos lähdemme jotakin toteuttamaan tai lupautuu johonkin, niin se myös pitää. Jossakin määrin vastuuttaminen tulee kysymykseen, mutta se on sisäisesti sovittava dialogisessa yhteisymmärryksessä. Luova innovatiivisuus on sinänsä yhteisöjen aarre, mutta sen jäsentyminen kokonaisuuteen pitää hallita. Hallitsemattomana siitä seuraa vääjäämättä vaikeuksia. Mitähän meille tänään kuuluukaan?