etusivuotsikko2

fShare
15

Kuka tarvitsee tipattomuutta?

Tipaton tammikuu on herättänyt muutamia kysymään mediassa, kenelle se on tarpeen? Paikallinen kysymys voi olla, olemmeko mahdollisesti jopa unohtaneet sen? Vastataan ensiksi jälkimmäiseen eli ei ole unohdettu ja tipaton tammikuu on huomioitu. Konkreettisesti sen on huomioinut Sampolan toimijat, jotka ovat toteuttamassa 31.1.2018 kello 15.00 alkaen asukastuvalla tilaisuuden, jossa on EHYT ry:n aluetyöntekijä Riitta Sattilainen tykotarpeiden kera paikalla. Siis tipaton tammikuu on huomioitu joskin erinäisten arkipulmien vuoksi sen profiili jäi nyt melko matalalle.

 

Edellä oli kysymys, kuka tarvitsee tipattomuutta? Joitakin kommentteja on ollut, että ainakaan kohtuukäyttäjä ei tarvitse tipatonta tammikuuta. Siis sitä tarvitsisivatkin vain ”nenänvalkaisua” kaipaavat? Entä miten sitten olisi raitistuneiden tilanne, siis vaikkapa Jomppa Ojaharjun sanontaa käyttäen ”eronnut vakinaisesta palveluksesta” henkilöt? Asialla on monia sekä kulttuurisia että yksilöllisiä perusteita, joilla tipattoman tammikuun ajatuksen voi ottaa omakseen sekä ”vakinaisesta palveluksesta eronnut” että kohtuukäyttäjä sekä myös ”syntymäraitis” absolutisti. Tämä ajatus perustuu siihen, että sekä oman että läheistensä käyttämien alkoholimäärien huomioiminen on hyväksi.

 

Tämän vuoden ”Tipattoman tammikuun” teema on tissuttelu. Tuo kulttuurinen piirre on jotenkin piintynyt kunnon seurustelun koodistoon. Siitä on omia sietämisen kynnyksiä sekä tuon koodiston omaksuneiden että ”vakinaisesta palveluksesta eronneille”. Tissuttelun ongelma on myös siinä, että sen myötä tulee ottaneeksi alkoholia vähän kuin tajuamattaan sitä. Pienestä tulee lopulta huomaamatta iso kokonaismäärä, sillä kaksi pulloa olutta päivässä on 700 pulloa vuodessa! Vähästä siis kertyy helposti paljon. Esimerkiksi lasillinen viiniä päivässä on vuoden aikana jo 52 pullollista viiniä. Ilmeisesti monellakin kohtuukäyttäjällä jää sivuun tosiasia, että alkoholin kohtuukäyttökin rasittaa elimistöä. Esimerkki maksa kiittää paussista alkoholinkäytössä.

Tipaton perinne on ollut osa monen suomalaisen vuodenkiertoa jo pitkään. Vanhimmat juuret ovat 1800-luvun lopun raittiusliikkeen juomalakoissa. Sittemmin vuonna 1942 joulukuussa julistettiin silloisen eduskunnan puhemies Hakkilan esityksestä tammikuu raittiiksi. Valkeakoskella Yhtyneissä paperitehtaissa 1974 aloitettiin tipaton kuukausi, tosin hiukan pudottamalla rimaa, kun kuukaudeksi valittiin helmikuu. Vaikka määräaikaisuus ei sinänsä ratkaise mahdollista ongelmaa, niin se voi kuitenkin olla omiaan havahduttamaan tilannettaan ja näin tietyn ajan tipattomuus, vaikka kuukaudenkin, voi olla hyvä alku. Tässä tulee mieleen Irwin ja Emil Retee (Vexi Salmi) laulu ”ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku, kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan ”. Tuohon on kylläkin eriävä mielipide, sillä tippa voi käynnistää tappavan prosessin ja siitä on empiiristä näyttöä. Toisaalta loppuosaan on esitettävissä käänteinen merkitys siitä, että kun on vaikkapa tipattoman tammikuun viettämisellä päässyt alkuun, niin antaa mennä vaan edelleen tipattomuuden merkeissä. Näin voi siirtyä vaikkapa ryhmään ”eronnut vakinaisesta palveluksesta.”