Blue Flower

fShare
4

Toiminnan toteuttamisen sietämätön keveys  

”Aktiviteetteja lisää toimintaan!. Vaikuttakaa, toimikaa ja järjestäkää sitä ja tätä! Toteuttakaa mukavaa ja viihdyttävää retkitoimintaa!” Eiköhän nämä ole melkoisen tuttuja lausahduksia. Ihan hyviä juttujahan ne ovat, mutta… Minulla on alkanut toistua tuo outo ”mutta” sana. Sehän onkin tuttu sana siksi, että se pyrkii kyseenalaistamaan hienoja toimintaideoita. Kuitenkin sillä on monessa tilanteessa käyttöä terveen järjen kanssa. Nimittäin kaikella toteutuksella on olemassa tietyt reunaehdot. Puutun nyt kansalaistoiminnallisiin reunaehtoihin lähinnä toteutuksen ”hartioiden” leveyden tai kapeuden osalta. Nimittäin voi olla pakko jossakin vaiheessa pistää sordiino päälle, jos kantokyky alkaa piiputtaa. Toiminnan toteuttaminen on jokaiselle aktiiviselle toimijalle mukavaa ja iloa antavaa - jälleen ”mutta”…. Äskettäin ollessani parissakin järjestötoiminnan tilaisuudessa Helsingissä painotettiin sitä, että on pystyttävä hakemaan ne rajat, joissa kantokyky riittää sekä resurssien että toimijavoimien kannalta. Toiminnan toteuttamiselle pitää löytyä tuo sietämätön keveys!!!

Miten toteuttaa hyviä ideoita? Vaikka oltaisiin kuinka intomielisesti idealle ja hyville tavoitteille vihkiytyneitä, tarvitaan tietyt voimavarat. Yksi vastuutahon ”hartioiden” leveyttä kysyvä voimavara liittyy talouteen. Vastuullisella toteuttajalla on oltava tietty määrä taloudellisia puskureita, joilla se pystyy hankkeen toteuttamaan ja odottamaan mahdollisesti useamman kuukauden siihen tulevia tukia. Erään opintokeskuksen tilintarkastajat huomauttivat viime vuonna opintokerhojen vähentyneen vuoden aikana edelliseen kauteen verrattuna. Ohjaajakoulutuksessa syykin tuli esiin, kun pienten yhdistysten edustajat totesivat, että heillä ei ole aina edes omavastuuosuuksiin varoja. Varojen puutetta on myös tukiin oikeuttaviin kustannuksiin eikä heidän pienituloisessa joukossaan ole henkilöitä, jotka olisivat valmiita lainaamaan yhdistykselle. Mitäpä tämä ilmentääkään - toiminnan toteuttamisen sietämätön keveyshän on jälleen tässä käsillä!!!  

Näistä toiminnan realiteeteista tietenkin pitäisi puhua yhdistysten sisällä. Toisaalta esiintuominen saattaa entisestään vähentää mukaan tuloa. Toisaalta on toimintaan rekrytoinnin haasteena se, että jokaisen mukaan tulleen pitää olla perillä kyseisen yhteisön toiminta-ajatuksesta ja sisäistää kulloisenkin toimintakauden reunaehdot. Se myös vaatii päätöksenteon jäntevyyttä siinä, että käynnistetään vain niitä hankkeita, joita on alun alkaenkin sisällytetty kyseiselle toimintakaudelle eikä lähdetä hyvänkään innovaation puitteissa liikkeelle ex tempore. Kieltämättä tämä kangistaa toimintaa, mutta sittenkin sordiino päällä taitaa olla parempi kuin pähkiminen, miten homma saadaan hoidettua. Tämä ei ole pelkästään kapeilla ”harteilla” toimivien pikkuyhdistysten pulma, vaan se on isojen toimijoidenkin ongelma, sillä rahoituspäätökset tulevat vasta vuodenvaihteessa. Nyttemmin ne tulevat sentään vähän aikaisemmin aiempaan verrattuna.

Miksi olen kirjoittanut tämän? Siksi, että toimijoiden on hyvästä luovuudesta huolimatta syytä pistää sordiino päälle ja sietää hyvän idean toteuttamatta jättäminenkin. Toinen syy on, että olisi pidettävä ohjenuoranaan sitä, että on perillä kulloisenkin toimintayksikön todellisista realiteeteista. Siinä on kaikille vastuullisille toimijoille haasteena se, että myös kerrotaan selkeästi reunaehdot ja yhteisöjen jäsenille vastaavasti se, että he niihin tutustuvat saadessaan niistä informaatiota. En siis ole missään tapauksessa hyviä toimintoja kaatamassa enkä niitä vastustamassa, vaan päinvastoin toimintojen toteuttamisen sietämätön keveys on läsnä. Toivottavaa on asioihin enemmän ymmärrystä.