Blue Flower

fShare
6

Onko kilpailuttamisessa järkeä?

Filosofian seminaareissa oli lähtötelineisiin asettuessa edessä löytää asiaan hyvä kysymys. Sanoin asunnottomien yössä käyttäväni pienen puheenvuoron jostakin ajankohtaisesta asiasta. Sitten pyydettiin, mikä olisikaan aihe kolmella sanalla. Näin syntyi hyvä kysymys, onko kilpailuttamisessa järkeä? Tuolloin sanoin siitä muutaman minuutin aikana jotakin. Tähän tekstiin olen nyt koonnut aiheesta laajan jutun.

Onko kilpailuttamisessa järkeä? Yleisellä tasolla on vastattavissa ”on ja ei ole”, järkevyyden arvioinnissa sen taso riippuu, mikä on kilpailutuksen kohde ja miten se toteutetaan. Siis millainen on kyseessä olevan asian kilpailutusohjelma. Urakkasopimuksia aikanaan kilpailutukseen laitettaessa oli kyseessä aina urakan kohteen kaikki asiat piirustuksineen ja urakkaohjelmineen. Hommat klaarasivat useimmiten ihan hyvin.

Palaan vuoden taaksepäin asunnottomien yö-tapahtumaan Porin seudun työttömien tiloihin 17.10.2016. Sana kilpailuttaminen tuli silloinkin esiin soteen liittyvänä. Nyttemmin jo eläköitynyt silloinen maakuntajohtaja Pertti Rajala tarttui asiaan. Hänen puheenvuorostaan on tapahtuman raporttiin kirjattu:

Kilpailuttaminen on yksi palikka, joka herättää kysymyksiä ja mietteitä siitä, millä tavalla se toteutetaan? Esimerkiksi, miten asumisen kilpailutus tulee järjestetyksi. Pitkään myös tuolla kentällä kehitysvammaisten asuttamisen alueella toimineena Pertti Rajalan mielestä pitäisi harkita asuttamisen kilpailutuksen irrottamista normaalista hankintalain mukaisesta kilpailutuksesta ja käyttää ihan omanlaistaan mallia. Tuossa mallissa voisi käyttää kahta kilpailutuskuorta, joissa toisessa olisivat selvät laatukriteerit ja niihin vastaukset ja toisessa sitten olisi, millä hinnalla ne vastaaja toteuttaa. Näin saataisiin laatu paremmin kriteeriksi.”

Mikä onkaan tilanne tänään? Otan tässä esiin vaadittavat kolme pointtia asiaan liittyvänä neljänneksi lisättynä itsemäärämisoikeus.:

  1. On saattanut ilmaantua hallintoon pienehkö järjen häivähdys, kun kilpailutusasioista vastaava ministeri Lindström on äskettäin vääntänyt rautalangasta kuntiin kilpailutusohjeen siitä, miten sitä säännöstöä tulee tulkita. En ole kyseistä ohjetta yksityiskohtaisesti tutkinut, mutta olen saanut sen kuvan, että rautalanka, josta ohje on väännetty, on lähtöisin Brysselistä. Meillä on EU:n kilpailutussäännöstöä tulkittu kaupallisten kriteerien silmälasien läpi, eikä ole ilmeisesti haluttu kokeillakaan reunoja. Ehkä sittenkin tuo rautalankamalli sinänsä saattaa viedä asioita eteenpäin siten, että nyt kuntien käytännöt yhtenäistyvät. Keskeinen ongelma on ollut siinä, että kunnat ovat vääntäneet, mikä pajunvitsasta, mikä vastaavasti ehkä omasta rautalangastaan ja joku muu jostakin muusta materiaalista mallin itselleen.
  2. Toinen pointti liittyy jo edellä mainittuun viime vuoden tapahtumassa maakuntajohtaja Pertti Rajalan esiinnostamaan näkemykseen siitä, että vammaisten ja joidenkin muidenkin erityisryhmien asioita irrotettaisiin kilpailutuksesta. Tätä edellä mainitut kilpailutusasiantuntijat pitävät mahdottomana EU:n säännösten vuoksi. Näin asiaa ilmaisi myös mallia rautalangasta vääntänyt ministeri Lindström. Henkilökohtaisesti ajattelenkin, että näin se varmaan onkin, kun halutaan olla mallioppilas ja siinä roolissa “paavillisempia kuin paavi itsekään”. Silloin ei lähdetäkään etsimään muuta ratkaisua. Nyt siihen on tulossa Arkadianmäelle kysymys, johon mäen väen on pakko vastata. Päivämäärällä 30.10.2017 kellon ollessa (oman tiekokoneeni kello) 20.00 oli 61145 kansalaista allekirjoittanut kansalaisaloitteen “Vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttamisen lopettaminen.”
  3. Kolmas pointti on asunnottomien yön kannanilmaisu, jonka Helsingin 17 toimijajärjestöä on hyväksynyt. Sen mukaan itsemääräämisoikeus kuuluu kaikille. On syytä tarkkuuteen ja ehkäpä huoleenkin, miten erityisryhmien itsemääräämisoikeus lopulta tulee sote- ja maakuntauudistuksen jälkeen toteutumaan. Mahdollisuus tehdä valintoja asuinkunnan, asuinalueen ja asumismuodon suhteen kuuluu yhtäläisesti kaikille. Jokaisella tulisi olla oikeus omaan asuntoon ja niihin tukitoimiin, joita itsenäinen asuminen vaatii. Asunnottomien kohdalla nämä oikeudet eivät aina toteudu.
  4. Miten asunnottomien, vammaisten ja muiden erityisryhmien käy sote- ja maakuntauudistuksen myötä? Mainittu tarkkuuden ja myös huolenaihe on sosiaalipalveluiden maakunnallisen järjestämisen seurauksista. On mahdollista SOTE-uudistuksen johtavan terveyserojen kasvuun ja palveluiden heikentymiseen heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevien kohdalla. On vaarana, että heikossa asemassa olevien ryhmien palvelut pilkkoutuvat ja palveluiden integraatio kärsii, jos yhtiöittäminen ja yksityistäminen lisääntyy. Miten palveluiden integraation ja jatkuvuuden käy? Voidaanko jopa alkaa ihmisiä siirrellä tutuista elinympäristöistä sinne, missä on kilpailutuksella saatu paikka. Tässä keskustelussa saatetaan vedota, tuleehan siinä olemaan valinnanvapaus, mutta kun ei ole lainkaan selvää missä ja mitä on ylipäätään valittavissa vai onko yhtään mitään. Mikä olikaan loppupäätelmä? Kilpailutuksella on järkeä tietyissä asioissa ja tilanteissa, mutta sitä ei pitäisi ympätä joka paikkaan.