etusivuotsikko2

fShare
0

Sunnuntaiaamua!

Pakkaset  ohi tältä kerralta. Pari astetta, näyttää mittarini ikkunanpielessä.  Hyvä niin. Ei ole pelkoa putkien jäätymisestä ja sähkömittarikin pudotti vauhtiaan. Kyllä tämä minulle sopii.  Yhtäkkiä ajatellen voisi epäillä päälle pukkaavan ilmastonmuutoksen olevan näillä leveysasteilla  edullinen;  kustannukset vähenevät ja satokausi pitenee  niin että maanviljelys voisi muuttua  vallan kannattavaksi,  Öljyn ja sähkön tarve vähenisi ja maantiet pysyisivät kunnossa vähemmällä auraamisella ja routavaurioiden korjaamisella.  Talvipalttootkin voisi tehdä ohuemmista aineista ja villasukkien käyttöikä pitenisi.  

 

No joo, ääri-ilmiöt lisääntyvät, napajäätiköt sulavat , pahimmassa tapauksessa golf-virta muuttaa kulkuaan ja se voi merkitä näille nurkille melkein mitä tahansa. Nykyiset hyvät viljelymaat eri puolilla maailmaa autioituvat ja siitä ei seuraa muuta kuin nälkää.  Entäs eläimet? Nyt ei näissä metsissä ole kesäaikana muuta kiusaa kuin hyttyset ja paikoitellen  jaloissa pyörivät kiukkuiset kyykäärmeet. Mutta, ans olla, pari astetta lisää lämpöä niin johan  tulee etelästä  jos jonkinlaista ötökkää ja hämähäkkiä, jos ei nyt heti krokotiiliä niin pienempiä petoja kumminkin.   Minä kun en silloin tällöin jossain laavulla nukkuessani niin noita susia ja karhujakaan  isompia määriä  kaipaile.  Tuommoiset mukavammat eläimet, kuten rusakko  ja majava,  peurat ja metsäkanat, niitten kanssa tulen paremmin toimeen.

 

Oli hyvä, että edes yrittivät, maailman valtiot, vähän torjua maapallon tuhoamista, ja ilmastonmuutosta ajattelivat  ainakin jarruttaa.  Nyt en tiedä, taisi olla turhaa työtä. Pienestä se oli kiinni. Yksi suuri valtio, maailmanvaltiaana itseään pitävä, kun valitsi presidentikseen miehen joka on samaa mieltä kuin suomalainen virsikirja ihmisen osuudesta maailmanmenoon,  siellähän se kerrotaan että "hän säät ja ilmat säätää, ja aallot tyynnyttää..."  ei usko amerikkalainen että  ihminen mihinkään vaikuttaisi.  Aika toivotonta taitaa olla muun maailman yrittää  jarrutella jos nuo suurvallat tekevät omien lyhytjännitteisten ajatustensa mukaan.

Mutta minkäs niille sitten minäkään mahtaisin,  ei se asia minun miettimisestäni parane.  Ainoa minkä voin taitaa olla tämä että joskus jossain kenenkäänlukemattomassa blogissani  vikisen etten usko sen paremmin Trumppiin kuin virsikirjaankaan.  Mutta enempään en pysty. 

Enkä itse asiassa tätä joutilasta aikaani juuri käytä ilmastonmuutoksen tai muidenkaan maailman asioiden pohtimiseen. Kyllä tämä alkaa jo olemaan enemmän ihan pienten arkipäivän omien asioiden ympärillä pyörimistä.   Kunhan  viitsin mökkini lämmittää ja  ruokaa keitellä sen verran etten ihan kaikilta osin avuttomaksi itseäni päästä.   Tuon pidemmälle ei taitoa riitä niissäkään asioissa; makaronilaatikon silloin tällöin väännän. Ja kun vaihtelua haluan, niin silakkalaatikon.   On tämä vähän yksitoikkoista.    Tässä kuvassa se viimekertainen silakkalaatikko.

silakkalaatikko 004

Kirjoita kommentti (0 kommenttia)

Aamuyöhön  meni tämän sivuston kanssa.  Onhan siitä taas aikaa kun edellisen kerran  sivustoa tein ihan alusta asti. Julkaisujärjestelmän uusi versio on sekin taas hiukan erilainen,  kaikenmaailman asetusten etsiminen ottaa aikansa. 

Palvelintilan C-paneliin on tullut monenmoista lisähärpäkettä, keskustelupalstakomponenttejakin on useampia, kaikkia en ehtinyt edes tutkimaan.

Onhan tässä työtä, mutta jos nyt sitten jo olisi  näissä yhdistyksissä ennakkoluulot verkkotoimintaan häipyneet ja  sen verran  aktiiveja että tämä lähtisi pyörimään, niin  kyllä tässä ihan mielellänikin mukana olen, avustamassa käyntiinlähtöä.  Ja miksei, kai tämä sopii mukaan myös omaan uusavuttomuudentorjuntaani,  onhan tämä jonkinlaista aivovoimistelua.

 

Sivusto rakentuu, Terttu on ahkeroinut, Porin Sairaus- ja Tapaturmainvalidien  tiedotusta on ilmestynyt ihan mukavasti! Elämäntapayhdistys, jolla on myös hyvin merkitsevä rooli sivuston  elämisessä, alkanee myös  suoltamaan  tietoa ja tarinaa sivustolle.  Ja sitähän tässä vähän odottelenkin, että  sieltä tulee toivomuksia minkälaisia lisäkomponentteja  sivustolle tarvittaisiin,  millaista se verkkotoiminta heidän suunnitelmissaan sitten tästedes on.   Niin, jonkinlaista opetus- ja koulutustoimintaa kai  saisi mukana olla.  Nuoremmat ikäluokat tietysti tämmöiosillä sivustoillakin oivat kuin kotonaan, eikä sisällöntuottamisessa ole mitään vaikeuksia, mutta jos ajattelen omaa ikäluokkaani, kuusikymppisiä ja siitä ylöspäin,  ei valmiuksia välttämättä ole.   Niinpä sittten taitaa olla tarpeellista laittaa sivustolle myös koulutsosio, josssa opastetaan  niin artikkelien tekoon kuin  keskustelupalstoihin, chatteihin ja mitä kaikkea tähän sitten laitetaankin.

Ehkäpä sitten alan semmoista suunnittelemaan.

Valokuvaus ja kuvankäsittely on yksi opeteltava alue, sitä tässä yritäön opetella itsekin.

 

Tässä nyt  taas yksi kuva, ihan tästä kotoa.    Tämmöistä  täällä on. Iltahämärässä.

iltakuva 002 kopio

Kirjoita kommentti (0 kommenttia)
fShare
0

Yritetään taas jatkaa.

Sivustolle latasin aamulla chatin.  En ole lainkaan varma tarvitseeko sitä kukaan, mutta onpahan siltä varalta ettei pääse kukaan moittimaan sivutoa sellaisen puuttumisesta.  No, jos sivuto alkaa ihmisiä kiinnostamaan, ja samaan aikaan väkeä on, niin miksei.  Sillähän se käy isommankin porukan keskustelu.

Katsotaan nyt, mitä palikoita  vielä löytäisin. Onhan niitä. Lomakekomponentteja on, Verkkokauppakin saattaisi onnistua, eri harrastuksiin löytyy apuja. Valokuvagalleriaa ja sukututkimuksen ohjelmia voisi ajatella. Ryhmätyöjuttuja, kuten porukalla muokattavia asiakirjoja...hmmm...   no, kunhan nyt alkaa kuulumaan käyttäjiltä mitä kaikkea he haluaisivat tällä sivustolla tehdä, niin yritetään etsiä työkaluja.

Kunhan  nyt vaikka nämä blogitkin jaksetaan ensi alkuun pitää pyörimässä.    Jaa, että mitäs minulle sitten muuta kuuluu kuin tämä  tähän osallistuminen?  Eipä paljon. Pakkanen lauhtuu, sekin sopii minulle. Vähemmällä täällä mökissä pääsee.  Ja  kun  ilmat alkavat keväisemmiltä tuntumaan, niin  pientä retkeilyä luontoon voisi ajatella.  Eilen illalla jo hiukan asiaa mietittiin... ehkäpä voisi tänä talvena kerran jonkun reissun yhteydessä kokeilla pilkkikalastustakin. Viime kerrasta onkin jo vuosia.  Jos vaikka sinne Joutsijärvelle, pohjoipuolen autiotuvalle pariksi päiväksi, siinä jo ehtisi kairaamaan reikiä jäähän ja kokeilemaan. 

Tänään vielä kuitenkin pääasiassa tätä hellan lämmittämistä, pientä puuhastelua ja joutenoloa.

puitahellaan

Kirjoita kommentti (0 kommenttia)

Taas kerran nettisivustoa  puhtaalta pöydältä. Mukana uudessa alussa.  Mikäpä siinä sitten.

Olen kyllä kaikenlaisesta yhdistystoiminasta ja osallistumisesta siirtynyt sivummalle, mutta ehkä tähän joskus jotain voisin kans kirjoitella. Oikeastaan koko ikäni olen jollain tavalla kaikenlaisissa yhteisöissä ollut,  osallistunut, ollut osallisena, toimijanakin,  ja viime keväänä  tuli sitten se tilanne jossa päätin että aika on keskittyä  enemmän kotiasioihin, omaan elämään.  Ottaa rauhallisesti ja uskoa että kyllä ne nuoremmat ja vetreämmät ikäluokat ihan yhtä reippaita kansalaistoimijoiota ovat kuin minäkin  nuorempana.    Sellainen on maailman tapa, jossain vaiheessa on jokaisen kuitenkin hiukan irrottauduttava ja pienennettävä ympyröitään.  Ajattelin niinkin, että kai se on parempi tehdä vapaaehtoisesti, aikanaan,  mieluummin kuin sitten joskus pakon edessä.

Ja tuntuu siltä että näin on hyvä.  Kiireet ovat ohi.  No, tässä nyt kuitenkin sitten taas olen mukana verkkotoimintaa rakentelemassa  -ehkäpä siihen vielä mielenkiintoa riittäisi, saattaisinhan minäkin joskus ja jotain kirjoitella.  Mieluummin sellaisista aiheista joiden parissa  ajatukseni nyt liikkuvat. Mahdollisesti juuri tällaisen keski-ikäisen äijän näkökulmasta  erilaisiin aktiviteetteihin, harrastuksiin... mitä niitä nyt sitten olisi.

Luonto on jotenkin läheinen asia. Ja ehkäpä nyt, kun työnteko alkaa väkisinkin hiukan vähentymään,  ehtisin metsissä enemmänkin kulkemaan. Just siellä pari viikkoa sitten  >Joutsijärven metsissä yövyin -mikäpä siellä on ollessa.  Jonkun valokuvan voisin joskus ottaa, kuvaaminen ja kuvankäsittely on  opettelussa, siitä varmasti riittäisi sanottavaa ja muilta kysyttävää.  Sukututkimusta harrastan edelleen, siitäkin aiheesta minusta saa juttukaverin.  Ja miksei, vanhasta muistista voisin mielipiteitäni yhdistystoiminnasta ja  kansalaisvaikuttamisesta täältä mökkini turvista jotain  keskustelun joukkoon livauttaa -kait minä aina jotain mieltä olen, edelleen, vaikken enää niin ole innokas barrikaadeille lähtemään.

Jollain lailla siis riipun mukana, vaikka näistä verkko-osallistumisistakin vastuun jätän ihan sovinnolla muille, tämän päivän aktiiveille.

Mutta, katsellaan, mielelläni ainakin mukana opettelen tätä hommaa. Jatketaan, ja keskustellaan!

lukuhetki

 

 

Kirjoita kommentti (0 kommenttia)