Blue Flower

fShare
14

 

mastokuva

 

Kirjoitustaitoni, ennestäänkin puutteellinen, saattoi olla jo vaarassa kokonaan lahota ja rapistua, eipä ole tullut edes tähän blogiin mitään kirjoiteltua.

No, enpä ole muutenkaan ollut juuri tekemisissä maailman menon kanssa, joutilaiden  äijien ikimuistoisiin oikeuksiin nojaten olen ihan omia juttujani, maisemankatselua, leppoisanvetelää sinisten ajatusten pyörittelyä, kävelylenkkejä, kotiseutumatkailua, lueskelua ja  sen semmoista harrastanut. Ja nauttinut elämästä, sivustakatsojan turvallisesta asemasta maailmantapahtumia vain suurpiirteisesti seuraten.

Aikansa kutakin. kukapa tietää, eipä ole juuri kaivattukaan noihin yhdistys- ja yhteisötoimintoihin, jos sitten taas joskus jossain tarvitaan niin joutaapa tuota sitten miettimään olisiko haluja uhrata osa yksityiselämästä -niin rauhallisesta ja stressaamattomasta-  johonkin jonkun projektin tai tapahtuman toteuttamiseen. Mutta se on sitten sen ajan murhe,se.

Ei tämä elämä ihan niinkään mene, että kaikkeen voisi välinpitämättömästi suhtautua.  Maailman tapahtumat ovat läsnä, vaikka yrittäisikin joskus olla niitä huomaamatta.  Joutilaana miehenä kun tulee nettiäkin selattua, niin melkoisessa höykytyksessä siinä on. Informaation ja disinformaation, uutisten ja valeuutisten rajat tuuppivat toisiaan, selvä huuhaa innostaa ihmisiä jopa enemmän kuin todeksi tutkittu ja todistettu tieto, omissa mediakuplissaan istuvat ihmiset saavat sosiaalisen median robottivalitsijoilta jo huomaamattaankin vain yhdensuuntaista tietoa, ja laiskuus pitää lopustakin huolen -kriittisyys ja järjen ääni vaimenee yleensä sitä tehokkaammin mitä monimutkaisemmasta asiasta on kysymys.  Eikä sitä medialukutaitoa, kriittistä asennoitumista ja edes tieteellisen tutkimuksen ja "vaihtoehtototuuksien" eli huuhaan eroa missään opetetakaan.  Tai ainakaan minun ikäluokkani äijille ei sitä kukaan ole koskaan opettanut. Rahantuhlaustako sitten olisi ollut, ei ainakaan yhteiskunta ole sitä tarpeellisena pitänyt.

Ja niinpä meitä sitten kuljetetaan, yllytetään kiukkuisiksi tai  sumutetaan näennäistieteellisyyksillä joissa ei tieteestä muuta ole kuin lainattuja termejä, vedotaan helpoimmin esiintökkäiltäviin tunteisiin ja vedotaan siihen että  kyllä ne muutkin...

Ja niin käy kauppa sekä mielipidemuokkaus,  molempia kun sitten taas opetetaan niitä tarvitsevissa piireissä, ja hartaasti.

Ajattele tässä sitten järjellisiä, kun joka tuutissa todistetaan että järjettömyydet, ne "vaihtoehtoiset totuudet", ovat yhtä arvokkaita kuin järjellisetkin asiat.  Lipsuu siinä maalaisjärkikin, noin liukkaalla pinnalla.

Sais siinä joku taho jo alkaa helppaamaan, mutta ei semmoiseen taida olla aikaa eikä ainakaan rahaa -ja ilman niitä ei kai mistään nykymaailmassa sen valmiimpaa tule.

Nyt on viime päivien ajan uutisoitu Turun terroriteosta.  Niin pitääkin, ei noin perkeleellistä tekoa voi uutisoimattakaan olla. Mutta, siinäkin jo tulee mieleen että miten paljon ja miten, millaisella asenteella?

Terroristien tarkoitus ja päämäärä on saada mahdollisimman paljon julkisuutta, herättää mahdollisimman paljon pelkoa, hämmennystä ja vihaa. Juuri siinä he näyttävät onnistuneen. Valitettavasti. Ikävää on kyllä sitten sekin että kotoinen persujoukkomme pelaa samaan pussiin.  Molemmat ääripäät pyrkivä aivan samaan; vihan ja pelon lisäämiseen, ajatellen ja perustellen asiaansa sillä että kunhan me ja meidän asiamme on lopullisesti voittanut, nuo toiset kertakaikkiaan tuhottu, kun heitä ei enää ole,  me olemme luoneet hyvän ja turvallisen ja oikeaoppisen maailman.  Ja aina löytyy niitä jotka uskovat, tarttuvat omaan astaloonsa ja huutavat "me ensin!"

 

Mutta ei se noin mene.

Eivät lopu maailmasta ne "toiset" joiden poistaminen oli lopullisena tavoitteena. Aina on muita ja erilaisia, joita olisi tuhottava, mereen ajettava, kahlittava tai vangittava, eristettävä autiolle saarelle tai  ainakin pidettävä loitolla meistä, oikeista ihmisistä.  Niinpä nuo ääripäät ovat tuomittuja  oman ideologiansa toivottomuuteen, ei tule eikä voi tulla sitä heidän toivomaansa "lopullista ratkaisua".

Vihan ja pelon lietsomisella saadaan aikaan -vihaa ja pelkoa, ei muuta.

Ei kai tässä tällainen enemmäkseen  omaan klapipinoonsa  nojaava äijä juuri muuta voi kuin huolehtia siitä ettei itse pprovosoidu kun provosoidaan, eikä ala vihaamaan ihmisryhmiä, sen enempää kuin turhaan pelkäämäänkään.  Eikä ainakaan itse hiomaan sitä klapikirvestään muuhun tarkoitukseen kuin just hellaklapien pilkkomiseen.

sorsa