etusivuotsikko2

veturi1917Kokeilematta oli, kapearaiteisella museorautatiellä ajelu. Jostain syystä se oli vaan jäänyt, mutta nyt, kesäsunnuntaina, oli just sopiva päivä lähteä Juhani Ahon rautatien Matin ja Liisan tapaan "ajelemaan hupia".

Vasta Humppilan asemalla, pahviset piletit kädessä, tajusin että vapaaehtoistyöllä, talkoilla, tämäkin kulttuurinsäilytystyö hoidetaan. Kuten niin moni muukin elämäämme ja vapaa-aikaamme rikastuttava toiminta. 

Kun sitten olimme leppoisasta junailusta ja kesästä nauttivien hymyilevien kanssamatkustajiemme kanssa kuunnelleet kiskojen rentouttavaa kolketta Minkiön asemalle saakka, johkaannuin siinä junan parikymmentä minuuttia seistessä, puheisiin veturimiesten kanssa.  Tuossa kuvassa näkyvä, ensimmäinen itsenäisessä suomessa valmistettu, vuodelta 1917 oleva höyryveturi  ei tosin meitä tänään kiskonut -syystä joka sitten selviää kohtapuoliirautatie 020n.

Niin, radan, veturien, asemien, kahvilatoiminnan, museon, vaunujen jne kunnossapito ja homman pyörittäminen on ensisijaisesti työtä.  Ja enemmän raskasta, likaistakin, joskus jopa tylsää, ihan käsillä tehtävää ahertamista. Junailua vähemmän.  Ja sellainen talkootyö ei nykyaikana kovasti varsinkaan nuorempaa ikäluokkaa kiinnosta. 

Museorautatieyhdistyksessä on jäseniä yli kahdeksansataa, mutta kuten yleensä yhdistyksissä, vain osa ottaa aktiivisesti työkaluja käteen ja uhraa vapaa-aikaansa, sitoutuu touhuamaan aikataulujen mukaisesti ympäri vuoden. Muutama kymmenen heitä löytyy, enemmänkin saisi olla, totesivat veturimiehet. Nytkin tehdään rataan laajennusta, alkuperäiselle paikalleen ns soraraidetta, jota pitkin on aikoinaan kuljetettu soraa radan kunnossapitoon. Yksi kaveri on työllistettynä, koko muu porukka talkoissa.  Ehkä tällaisiin kulttuuria säilyttäviin ja kaikkien yheiseksi hyväksi tuleviin hankkeisiin voisi yhteiskunta hiukan panostaa?

 

 

veturi valmetNiin, tänään meitä kiskoi tämä Valmet  vuosimallia 1948. Näitä valmistettiin sotakorvauksina  , ja jostain syystä kymmenen kappaletta jäikin Suomeen.  Iloisesti ja sitkeästi se juoksutti vaunuriviä, ja pilli ainakin oli nautinnollisen tehokas. Vieressäni istuneen junatuttavuuden, pari-kolmevuotiaan Eemelin, kanssa tykkäsimme veturinkuljettajan fanfaareista ihan erityisesti.

Melkoinen ruljanssi, tämän kokonaisuuden pyörittäminen! Ja vaatii velvollisuudentuntoista porukkaa, yhteisöllisyyttä ja yhteishenkeä. Mutta, on sitä sitten satunnaisen kuljeksijan, kesän erilaisten aktiviteettien maistelijan mukava sivusta seurata!  Ei voinut epäillä, kyllä he työstään myös nauttivat!

1lkvaunussaSain sitten tietää senkin, että mahdollista on vaikkapa vuokrata omalle porukalleen kokonaisen juna-ajelun oheistoimintoineen näiden joka kesäsunnuntai ajettavien vakiovuorojen lisäksi, ja silloin kun juna ei kulje voi vuokrata resiiinan, pumputa itsensä ja kaverereita vaikkapa radan varressa olevalle laavulle makkaranpaistoon.

Museorautatien "keskuspaikkana" toimii   Minkiön asema, vanha asemamiljöö jossa on kalustoa useilta toimineilta kapearaiteisilta rautateiltä.

Yhdistyksellä on  omat verkkosivut, joihin kannattaa tutustua https://jokioistenmuseorautatie.fi/fi/

Avoikkunaisessa vaunussa tietysti tällaisena kesäpäivänä matkustimme, mutta pakko oli kokeilla myös paremman luokan penkkiä!    Junamatkaan kovin tyytyväisenä lähetän terveiset mahdollistajille, toiminnan ylläpitäjille! 

ja tulenpa uudelleen, kunhan taas ruohikkopalon vaara on ohi  ja höyryveturi valjastetaan juoksuttamaan vaunuja Humppilan ja Jokioisten välillä!