etusivuotsikko2

fShare
0

pönttö1

Kevät, kyllä se nyt sitten sitä on.  Laittaa kiipeilemään puissa ja vähältä on pitänyt etten olisi pihaakin alkanut haravoimaan.  Ei kai sentään, eiköhän luonto itsestään huolehdi. Mutta polttolasia kaipaan, miksei tämänikäinenkin saisi istua auringonpaisteessa portailla ja poltella suurennuslasilla  vaikka nimikirjaimia puupalikoihin?   Kuravesilammikoihin jo olen saappaankärjellä vedellyt valumisuomia, seurannut miten vesi on ihan yhtä notkeaselkäinen kuin ennenkin, kyllä se alamäkeen menee.

Uutisista en paljon välitä, eipä tunnu maailman meno paljon muuttuneen vaikka välillä voi viikkokin mennä niin etten ihan kaikkia juonenkäänteitä ehdi rekisteröimään.

Sotea  kuuluvat vaan puuhaaavan.

Etuja siinä sanovat olevan.  Ei kai siinäkään ihan kaikille, onkohan semmoista asiaa keksittykään jossa joku ei hyötyisi pikkuisen enemmän kuin toinen?

Kuuntelin radiosta selitystä kapitaatiomallista. En ihan kaikkea ymmärtänytkään, mutta bisneksestä siinä kysymys on. Olennaista on   raha ja pääoman tuotto.

Jos hinnoiteltaisiin toimenpiteet ja hoidot, laskettaisiin vaan tehdyt työt kuten useimmiten urakkahinnoittelussa tehdään, sijoittajien kannattaisi tehdä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman kalliita toimenpiteitä potilaille.  Tuo kun on sellaista hommaa, että siinä voidaan vasta työn alettua päättää mitä kaikkea tällä kertaa hommaan kuuluu. Tässä kuitenkin pääosin hinta sanellaan kapitaatiomallin perusteella, eli maksetaan  sovittu summa, tehtiinpä mitä tahansa.  Ihmisiä sitten pisteytellään, jaetaan kalliimpiin ja halvempiin hoidettaviin. , sen mukaan miten luullaan heidän hoitoja  käyttävän.   Jos pääosa tuotosta tulee lukumäärän ja ennusteisiin perustuvien hoitojen perusteella, on pääoman tuoton ja kasvun kannalta parasta tehdä mahdollisimman vähän mitään ja kun tehdään, tehdä halvimmalla mahdollisella tavalla. Mitä eroa tässä sitten on sadan vuoden takaiseen huutolaisjärjestelmään? Sairaat ja varattomat  ihmiset ymmärretään rasitteina ja kustannuserinä.

Siinä voi sitten olla sen työn kohteen, eli hoitoa tarvitsevan, kannalta omat puutteensa, siinä mallissa.

Olisinpa edelleen valmis kannattamaan yhteiskunnan ylläpitämiä hoitolaitoksia joissa ei tarvitsi laskea pääoman kasvattamistarpeita ja sijoittajien voittoja. Oli sitten vähän kalliimpaa tai halvempaa.

Mutta, yksityistettävä on, sehän tuossa  perimmäisenä tarkoituksena on. Ja väitetään että paremminhan ne bisnesmiehet huolehtivat, laatu nousee,  ruoka on parempaa ja huoneet lämpöisempiä, riemuiten kilpailevat kuka paremmin hoitaa ja huolehtii, aikaa ja voimia säästämättä.

Mitenkähän lienee. Jospa eivät kaikki sijoittajat olekaan niin kilttejä ja rahasta piittaamattomia että ajattelisivat ihan vaan  kansalaisten ja valtion tai kuntien etua? Jospa jollekin tulee mieleen että juu, tässähän voisi saada pääoman lisääntymään?

Jos nimittäin sattuu saamaan jollakin alueella hommat haltuunsa siten ettei todellista kilpailua edes ole, niin siinä voi ihan rauhassa vähitellen laittaa hinnat itselleen sopivimpaan malliin. Ostajan kun on jonkinlainen pakko ostaa. Ei voi jättää ihmisiä ilman hoitoakaan, ja kilpailevaa systeemiä ei tosiaan yhtäkkiä polkaista esiin jos ei huyvita maksaa sitä mitä pyydetään.

Sähköverkon myynnistä olisi voitu jotain oppia. Eipä mahdettu siinäkään mitään, ainoa mistä yritetään rutista on se miten nopeasti hintoja saa pilviin hinata.  Uutta omaa verkkoa myydyn rinnalle, kilpailemaan, ei kukaan väitä edes pystyttävän rakentaa.

Mitäpä minä sillekään mahdan. Vähemmällä pääsen kun jätän ainakin osan uutisista kuuntelematta. Mitäpä tässä joka päivä mieltään pahoittamaan.